Tilkankadulla

    

Eurooppa päivä. Lippujen viikko. Lintujen sirkutusta aamulla parvekkeella ja taustana liikenteen etäinen kumu. Näimme eilen mustan Rättisitikan meidän talon parkkipaikan katoksessa. Pettämätön kesän merkki. Helenan varaama Donna Leonin Pimeillä vesillä oli noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa. Teimme päiväkävelyn sinne. Samalla käynnillä tarttui mukaan poistohyllystä Kaari Utrion Oppinut neiti. Minä lainasin Sebastian Faulksin kirjan Engleby ja kaksi William Faulknerin teosta, Villipalmut ja Liekehtivä elokuu. Jälkimmäistä en ole lukenut ennen. Helena luonnostelee kissoja. Muun ajan hän virkkaa ja katsoo televisiota. Hän lukee rinnakkain Paasilinnan kirjaa Kadonnut armeija ja lainaamaansa Donna Leonia. Minä aloin lukea eilen aamusta Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Pääsin päivän mittaan sivulle 75. Helena kysyi miltä se tuntui? Vastasin, että kerron, kun olen lukenut sen. Klaffipiirongilla on nyt aika kasa kirjoja odottamassa vuoroaan. Olen puolivälissä Tytti Parraksen kirjaa Vieras. Hyvää tekstiä. Franz Kafkan Briefe an Milena on sekin joukossa yhtenä, mutta en eilen avannut sitä.

Tilkankadulla

    

Kolme astetta lämmintä täällä etelärannikolla. Aurinkoista. Eilen oli myös harvinaisen hieno sää, kun kävimme ennen keskipäivää Helsingin Hakaniemen Maalaismarkkinoilla. Väkeä oli tungoksena ja jonoina makkara- ja muikkukojuilla ja puoliavoimissa kahvilateltoissa. Helena löysi itselleen sopivan kesälaukun, olkalaukun, jossa oli vetoketjujen takana eri välikköjä, joissa voi pitää aina mukana kuljetettavat liput, lompakon ja kännykän ja nenäliinoja, huulirasvaa, kurkkupastilleja ja pikkulehtiön ja kynän. Ostimme kymmenellä eurolla muikkuja. Joimme päälle kahvit. Hakaniemestä ajoimme ysin ratikalla Helsingin keskustan poikki Jätkäsaareen tervehtimään ystäväämme ja kissaa, ystäviä tietenkin molemmat. Aamulla ennen kaupunkireissua työstin Nyt -tarinan alkua. Siihen tuli lisäystä ja täsmennystä niin paljon, että tarinaa on kertynyt tähän mennessä yksitoista sivua. Päivä ja sivu. Helena virkkasi sen aikaa ja katsoi televisiota. Hän aloitti illemmalla Erno Paasilinnan kirjan Kadonnut armeija. Minä olen lukenut kahtena päivänä Tytti Parraksen viimeiseksi romaaniksi jäänyttä kirjaa Vieras. Purjealustermistö on minulta haussa, mutta kerronta on nautittavaa ja siinä on merellisyyttä ja jännitettä.

Tilkankadulla

    

Selkeää, tyyntä ja kylmää. Kännykän mukaan aste plussaa ja pohjoistuulta metri sekunnissa. Kuukauden ensimmäinen sunnuntai, joten Helsingin Hakaniemessä on maalaismarkkinat. Jospa kävisimme siellä tällä kertaa. Eilen ulkoilimme kaksi kertaa, aamulla kaupalla ja päivällä kiersimme rannan kautta Ruskeasuon Teboilille munkkirinkilälle ja kahville. Helena kuvasi männyn kalliolla. Naputtelin sivun lisää Nyt -tarinaa. Sitä on kymmenen sivua. Tekstiä tihkuu, mutta ei lorota. Luin eilen loppuun Erno Paasilinnan kirjan Kadonnut armeija. Kirjailija kuvaa upeasti luonnonoloja, mutta hänhän oli luontoihmisiä, Petsamosta Suomen puolelle paennutta, kuulua veljessarjaa. Kirja itsessään on keinotekoisen tuntuinen. Tekijä pääsee kuitenkin siinä tuomaan julki kannanottojaan, että moraali on ainut syy, jonka takia sotia käydään, ei minkään muun vuoksi ja miehistön syöpäläisistä hän pääsee vertaamaan loisia ja sotilasloisia keskenään, joista jälkimmäiset hylkäävät isäntänsä heti, kun isännät käyvät turhiksi, toisin kuin luonnon loiset. Helena on lukenut nyt Kafkan kirjan Der Prozess. Minulla Kafkan Briefe an Milena lepää yhtenä muiden joukossa klaffipiirongin päällä.

Tilkankadulla

    

Haimme eilen Munkkiniemen kirjastosta kolmen suomalaisen kirjailijan kirjat, Tytti Parraksen romaanin Vieras, Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet ja Erno Paasilinnan Kadonnut armeija. Viimeksi mainittu oli meillä aikoinaan, mutta joutui karsinnan kohteeksi tilanpuutteesta. Muistan lukeneeni sen enkä silloin pitänyt siitä. Haluan kokeilla päteekö arvioni yhä? Saarikosken kollaasiromaanin olen lukenut aikoinaan, mutta en muista siitä paljoa. Huomaan että kustantaja on ottanut kirjasta pehmeäkantisen näköispainoksen kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012. Huomasin toisena, että kaikki nämä kolme kirjaa ovat Otavan painamia. Paasilinnan Kadonnut armeija -teoksen kansi on Kosti Antikaisen käsialaa, mutta muiden kahden kirjan kansitaiteilijoiden nimiä en tiedä. Sää oli eilen kylmä ja tuulinen, kun kävelimme Pikku Huopalahden rantaa kiertäen Paciuksenkadun sillalle, jossa näimme ruovikossa harmaahaikaran kalastamassa. Nyt -tarina eteni eilen jälleen sivun. Luin eilen iltapäivällä melkein kokonaan Paasilinnan Kadonnut armeija -teoksen. Helena teki omia töitään makuuhuoneen työpöydän ääressä ja virkkasi olohuoneen sohvalla. Hän lukee viimeisiä sivuja Franz Kafkan kirjasta Der Prozess. Ilmatieteenlaitoksen Kaisaniemen mittauspisteessä on nyt aamulla kymmentä vaille kuusi nolla pilkku neljä astetta miinusta.

Tilkankadulla

    

 Nollassa nyt perjantaiaamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kylmää säätä niin kuin eilenkin. Tuuli käy luoteesta. Eilen kaupasta tullessamme pyöreä pilvi leijui taivaalla kuin löyhästi kokoon pyöritetty kuu. Helenalla oli erillisessä kassissa kiinanruusu, joka on nyt kunniapaikalla olohuoneen ikkunalaudalla. Lähdimme syömään Mäkkäriin. Rantatiellä Helena kuvasi sinisiä, pieniä kukkia penkassa. Yksinäinen meriharakka etsi matoja nurmikentältä valkoposkihanhien parven liepeillä. Haikara seisoi vastarannalla ruovikon reunassa. Kun palasimme takaisin satoi hetken pieniä rakeita. Helena sai valmiiksi omat, uudet villasukkansa. Minä naputtelin sivun verran lisää Nyt -tarinaa. Iltapäivällä kännykässä oli viesti kirjastosta: kolme kirjaa odottaa noutoa. Luin Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja Helena viimeisiä sivuja Kafkan romaanista Der Prozess. Illan päätteeksi jalkapalloa televisiosta, Girona vastaan Mallorca, joka päättyi kaksi yksi.

Tilkankadulla

    

Ruusun päivä. Onnea kaikille Ruusuille. Onko tänään myös Kirjan ja ruusun päivä? Helsingin keskustassa Kaisaniemessä lämpötila on nolla pilkku kaksi astetta kaksikymmentä vaille kuusi. Kylmä aamu, kirkas taivas. Helena on lähdössä nyt sauvakävelylenkille. Iltayöstä näimme täysikuun, kun pilvet väistyivät sen tieltä. Puissa ja pensaissa viheriöi ja arvuuttelimme eilen kauppamatkalla mitä lajikkeita mikäkin on? Kaikki eivät ole selvillä. Tuomien lehdet ovat isoimpia, koivut vihertävät vielä hennosti ja hevoskastanjien komeat kukkatertut työntyvät esiin. Raidetyömaa etenee ripeästi Korppaanmäentiellä kohti Mannerheimintien risteystä. Saammeko pian kadun ennalleen? Nimi Korppaanmäentie ei ole minulla vieläkään hallinnassa, takaraivossa, vaikka kuljemme siitä melkein päivittäin. Olen naputellut tässä kuussa yhteensä seitsemän sivua Nyt -tarinaa. Se hakee muotoaan. Helena tekee akvarelleja ja jatkaa sukkien kutomista. Huomasin, että hän on pitemmällä Franz Kafkan kirjaa Der Prozess kuin eilen väitin postauksessa. Kirja on lopuillaan. Minä olen lukenut kaksikymmentä sivua Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Varaamani kirjastokirjat ovat kaikki matkalla. Luulen, että saan tänään ilmoituksia niistä. Frankfurt voitti eilen jalkapallossa Stuttgartin ja kohtaa DFB-Pokalin loppuottelussa Leipzigin.

Tilkankadulla

    

Huoltoyhtiön työntekijät suorittivat eilen pihan siivousta. Lumen alla talvehtineet lehtikeot kärrättiin pois. Päivän aikaan satoi vähän, mutta illalla näkyi jo kuu taivaalla. Ylihuomenna se on täysi. Helena teki akvarelleja eilen aamupuolella ja kutoi myöhemmin sukkiaan. Kantapäät tulivat valmiiksi. Hänellä on ehkä neljännes luettuna Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä kirjoitin kaksi sivua lisää uuteen Nyt -tiedostoon. Välityö, kun annan Gaz matkaan -käsikirjoituksen kirjoitustunnelmien asettua tarpeeksi kauan ennen kuin luen tekstin kertaalleen läpi. Arvioiden. Luin eilen Don DeLillon uusimman kirjan Hiljaisuus. Siinä on mottona Albert Einsteinin lausuma: ”En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota käydään, mutta neljännessä maailmansodassa taistellaan kepeillä ja kivillä.” Taattua DeLillon tekstiä. Kirjassa on niukasti sivuja, mutta se herättää ajatuksia, niin kuin kunnon kirjan pitääkin. Otin omasta hyllystä seuraavan kirjan, koska kirjaston varauksista on kaksi matkalla ja yksi varaustilassa, mutta ei vielä mitään noudettavissa. Halusin lukea kielillä ja otin Franz Kafkan Briefe an Milena, jonka olen hankkinut lokakuussa 1974. Olen lukenut sen kerran aiemmin läpi. Teksti on pientä tihrua, mutta joudun joka tapauksessa tankkaamaan. En aio tukeutua sanakirjaan.