Tilkankadulla

    

 Lokit kirkuivat kilvan, kun menin nyt aamulla parvekkeelle. Eilen kastauduimme meressä Munkkiniemen rannassa. Siellä ei ollut vielä uimakoppeja. En tiedä tuleeko edes? Kallio rannassa on upea. Puolenpäivän maissa eilen lähdimme kiertelemään ja peilailemaan keskustaan. Kuvaan mielelläni heijastuksia. Etsimme Second hand -liikkeitä. Punainen, pyöreä, yksijalkainen muovipöytä puuttuu yhä asunnostamme. Ajoimme kympin ratikalla Diana -puistoon, kävelimme Annankadulle ja Robertinkadun kautta Fredrikinkadulle, ykkösellä Viiskulmasta Lasipalatsille, kuutosella Hämeentielle ja Karhupuistosta kolmosella sen vanhalle päättärille. Jaloittelimme vanhalle konepaja-alueelle. Siellä oli ennen jokin kirppari, mutta ei enää. Jatkoimme kahville ja munkille Eläintarhan Nesteelle. Kolmosen ratikalla Meilahteen, vaihto ja eteenpäin nelosella Paciuksenkaaren pysäkille. Ahkeroin eilen enemmän Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa tai sitten siinä oli sellainen kohta, joka oli paremmassa kunnossa. Helena teki akvarelleja aamulla ja muun ajan käsitöitä ja katsoi televisiosarjoja. Rex Stoutin dekkari Punaisen rasian arvoitus on hänellä luvussa. Minä luen lyhyemmillä tauoilla Franz Kafkan Briefe an Milenaa ja iltapäivästä upposin William Faulknerin romaaniin Liekehtivä elokuu. Tajusin tätä kirjoittaessani, että Faulknerilla ja Shakespearella on sama etunimi. Saa olla, eihän se ole suojattu.

Tilkankadulla

    

Kaunis kesäpäivä houkutteli eilen lähtemään rannattoman meren ääreen. Pysähdyimme menomatkalla ihailemaan Hesperianpuiston vanhoja hevoskastanjoita, jotka ovat vasta aloittamassa kukintaa. Istuimme penkillä. Ratikat kolistelivat Runeberginkadulla. Teimme keskustassa muutaman ostoksen, jonka jälkeen pidimme kahvitauon Kolmen sepän patsaan aukiolla. Helenan ehdotuksesta ostimme kaupasta evästä ja jatkoimme nelosen ratikalla Katajanokan päättärille. Rantapuistosta näkyi kimmeltävä meri Suomenlinnan ja muutamien luotojen välistä horisonttiin asti. Vasemmalla Laajasalon rannasta kurkottui sillanpää meren ylle. Tuleva Kruunuvuorenselän silta. Luin kotona netistä, että silta on raitiotie- pyörä ja jalankulkuliikennettä varten. Joutsen söi levää aallonmurtajan kivien välistä. Muutama valkoposkihanhi nurmikolla. Lenkkeilijöitä puistokäytävällä. Suomenlinnan lautat kohtasivat merireitillään. Yhden välipäivän jälkeen jatkoin taas eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin iltapäivällä jonkin verran William Faulknerin kirjaa Liekehtivä elokuu. Hyvää tekstiä. Helenalla on kesken Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkari Punaisen rasian arvoitus. Illalla pilvistyi ja satoi hieman.

Tilkankadulla

    

Helsinki, Vantaa, Espoo. Eilen sunnuntaina aamulla kävin yksin Luukin ulkoilualueella. Jäin bussista Kaitalahden kohdalla ja kävelin Halkolammen ja Väärälammen kautta Mustlammelle ja takaisin. Tuttu reitti. Olen liikkunut tässä maastossa viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Laiturit puuttuivat. Jos muistan oikein, uimme Mustlammessa joskus keväisin heti jäittenlähdön jälkeen. Muistelen, että laituri oli silloin siellä kiinteänä eikä mikään talveksi pois otettava ponttooniviritys. En nähnyt korvasieniä enkä nokkosia enkä kuullut käen kukkuvan. Pitää ajaa seuraavalla kerralla pari pysäkkiä eteenpäin. Pääsin eilen avaamaan Gaz matkaan -käsikirjoituksen vasta päiväunien jälkeen, mutta en lukenut sitä enkä tehnyt mitään muutoksia. Ei ollut se päivä. Helena on tehnyt akvarelleja ja käsitöitä. Iltapäivällä vietimme molemmat jonkin aikaa parvekkeella ja Helena luki Agatha Christien Bertramin hotellissa loppuun. Hän valikoi sänkylukemisiksi jonkin Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin. Minä luin William Faulknerin kirjaa Liekehtivä elokuu, Faulknerin tyyliä ja jota olen lukenut nyt neljänneksen. Luin myös pari Franz Kafkan kirjettä rouva Milenalle auf Deutsch. Iltamyöhällä istuimme hetken parvekkeella, jossa tuoksui kesä.

Tilkankadulla

    

Kaatuneitten muistopäivä. Eilen oli jo enemmän hevoskastanjoiden koreita kukkaterttuja auki. Ensimmäinen omenapuu oli näyttävästi kukassa. Helena teki kevätkeittoa kauppareissun jälkeen ja kun olin tiskannut astiat, teimme päiväkävelyn rannan kautta ylös Mannerheimintien itäpuolelle ja Tilkanmäen viertä Teboilille munkkirinkiläkahville. Oman keittiön munkkeja. Selasimme samalla lauantain hesarin. Nigeriasta näyttävä artikkeli. G8 maat kokoontuvat päättämään lisäsanktioista. Jotain rauhaan pakottamista. Tulokset toistaiseksi… Työstin eilen kymmenisen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena akvarellasi, virkkasi isoäidinneliöitä ja luki Agatha Christien Bertramin hotellissa parvekkeella. Luin eilen tasapuolisesti Kafkan Briefe an Milenaa ja Faulknerin Liekehtivää elokuuta. Enemmän katsoin lauantain jalkapallo-otteluita, joita näimme. Monessa sarjassa voittaja on jo selvillä ennen näitä viimeisiä otteluita ja työjalkapalloilijat tekevät vain pakolliset, heiltä ostetut liikkeet, juoksut ja potkut, enemmän koregrafian vuoksi ja omaa erikoislaatuaan ja osaamistaan näyttäen kuin pelituloksen takia. Ja tietenkin yleisölle, joka pääsee hurraamaan idolilleen.

Tilkankadulla

    

 Sorsa piti eilen tarkkaan silmällä ohikulkijoita, Helenaa ja minua, kun kiersimme päivällä Helsingin Pikku Huopalahden rantaraittia. Koululaiset olivat liikkeellä Unicefin kävelytempauksessa. Parkkipaikan asvaltilla oli lokin munankuori. Joko lokinpojat kuoriutuvat? Otin taas yhden kuvan etupihan ja Hilda Flodinin aukion välisestä ”peltikäärmeestä”. Tammenlehdet ovat vielä pieniä ja käpristyneitä. Nokkoset kukkivat. Helena leipoi kakun. Nyt aamulla rusakko torkkui pihalla B-rappuun vievän kävelysillan alla. Eilen, perjantaina jatkoin aherrusta Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Puolet ensimmäisestä osasta on stilisoitu. Viikko sitten aloitin tämän viilauksen. Helena maalasi eilen akvarelleja, teki luonnoksia niihin, virkkasi isoäidinneliöitä ja leipoi ohessa. Eilen iltapäivällä otimme aurinkoa parvekkeella. Luin Sebastian Faulksin Englebyn loppuun ja aloitin William Faulknerin romaanin Liekehtivä elokuu. En ole lukenut sitä ennen. Kirjan alkuteos, Light in August, on ilmestynyt 1932. Sen on suomentanut Kai Kaila 1968. Faulks oli hyvää ja nautittavaa tekstiä ja kerrontaa, upea tarina, mutta Faulkner tuntuu silti vielä huikeammalta. Olen lukenut sitä kolmekymmentä sivua. Helenalla on yhä Agatha Christien Bertramin hotellissa luvussa.

Tilkankadulla

    

 Luonto kukoistaa värikkäimmillään täällä etelärannikolla. Kuvattavaa on yllin kyllin. Tuomet ovat kauneimmillaan valkoisissaan, mutta hevoskastanjat odottelivat vielä eilen. Pieniä orvokkeja levittäytyi mattona Mannerheimintien laidan avoimella, luonnontilaisella kalliolla. Punainen mökki valtaväylän toisella puolella muistutti menneestä maailmasta kerrostalokolossien puristuksessa. Kävin siinä pihalla. Etenin ja stilisoin muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Onko minulla edes pätevyyttä siihen? Helena tekee akvarellejaan ja virkkaa isoäidinneliöitä. Niitä on jo korissa taas pinkka. Hän lukee Agatha Christien dekkaria Bertramin hotellissa. Minulla oli luvussa eilen aamupuolen tauolla Franz Kafkan Briefe an Milena. Iltapäivä kului Sebastian Faulksin Englebyn parissa. Loppu käsissä. Aikahaarukka romaanissa seuraa päähenkilöä 1970 -luvulta tämän vuosisadan ja -tuhannen alkuvuosiin. Viranomaisilla on kysyttävää mieheltä. Tapahtuu sellaisia löytöjä, jotka ylittävät uutiskynnyksen ja Engleby otetaan kiinni ja pannaan muurien taakse. Me katsoimme eilen illalla viimeiseksi jalkapalloa televisiosta, kun Eurooppa -liigan välierässä Sevilla pudotti Juventuksen loppuottelusta lukemin kaksi yksi. Siihen tarvittiin jatkoaika normaalin peliajan jälkeen eli valvoimme yli puolenyön. Finaalissa pelaavat Sevilla ja AS Roma.

Tilkankadulla

    

 Helatorstaiaamu valkenee koleana. Sää on seljennyt. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Kävimme eilen keskustassa Kampin kauppakeskuksessa. Siellä on yhä toiminnassa Indiska -liike. Olimme jotenkin siinä käsityksessä, että koko brändi on lopetettu. Kampin terassilla kuvasin kukkivan pensaan, jonka takaa näkyy iso ilmapallo kuin punertava täysikuu. Etenen verkkaasti, mutta vakaasti Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen noin puolivälissä tekstin ensimmäistä osaa. Poistoja on tullut kahdeksantoista sivua. Helena maalaa akvarelleja ja istuu telkun edessä tekemässä käsitöitä. Hän lukee Agatha Christien kirjaa Bertramin hotellissa. Simenonin Maigret ja penkillä istujaa ei kuulu kirjastosta. Luen välillä Franz Kafkan kirjeitä kirjassa Briefe an Milena ja pitemmät ajat Sebastian Faulksin romaania Engleby. Kirjan pää- ja nimihenkilö on nyt, kun olen lukenut siitä kolme neljäsosaa, yli kolmekymmentävuotias ja hän on ajautunut tekstinikkariksi aikakauslehteen. Elämä asettuu miten kuten uomiinsa, mutta hän kaipaisi ja haluaisi elää joitain osia siitä uudestaan, jotta ne menisivät paremmin. Muistot ahdistavat silloin, kun niitä nousee tajuntaan. Toisaalta hän haluaisi muistaa nekin hetket, jotka ovat jostain syystä pyyhkiytyneet muistista, mutta kun niitä sitten tihkuu esiin kuvina ja välähdyksinä, ne eivät tunnukaan kovin hyviltä. En muista aiemmalta lukukerralta vieläkään mitä kirjan loppupuolella tapahtuu, sen juonikulkua ja mitä kenties paljastuu. Eilen iltaviimeiseksi tuli jalkapalloa Manchesterista, jossa City voitti Real Madridin neljä nolla ja jatkaa Mestarien liigan loppuotteluun.