Tilkankadulla

    

 Mikä tässä kuvan rantamatalassa on, Korkeasaaresta karannut käärme vai ohut lehtipuun runko vajoamassa liejuun? Syyskesä on menossa. Pikku Huopalahden puistoa reunustavassa piennarpuutarhassa on sadon aika ja kukat hehkuvat. Pääskysiä ei ole näkynyt kolmeen päivään. Ei ole näkynyt haikaraa, ei kottaraisia eikä meriharakoita. Luulemme, että haikara etsiytyi paremmille kala-apajille? Helena jatkoi yhä eilen lankojen järjestämistä ja valikointia seuraavaa, uutta käsityöprojektia varten. Ostimme toisen lattiavalaisimen olohuoneeseen, joten syksyn lukuillat voivat valaistuksen puolesta alkaa. Etenin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin Franz Kafkan kirjeitä Milenalle, Briefe an Milena ja sain loppuun Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin sähköpostitse käymän keskustelun romaanien lopuista kirjassa Maailmojen loput. Aloin lukea saman teoksen toisena osana olevia lyhyitä esseitä erilaisista lopuista. Loppuun asti. Neljä kirjaston kirjaa on Matkalla. Helena lukee Donna Leonin dekkaria Kohtalokkaat lääkkeet. Hän kehui kirjan alkua.

Tilkankadulla

    

Teimme eilen, sunnuntaiaamuna kierroksen Meilahden arboretumiin ja takaisin. Mennessä oli Tapanilan aseman kohdalla öljyläikkä vedessä ja rantaraitin varrella onkimiehiä tasaisin välein. Yksi koiranulkoiluttajanainen kysyi mitä kuvaamme? Hän kertoi harrastaneensa itsekin kuvaamista, mutta luopui siitä todettuaan olevansa lahjaton. Sivumennen hän mainitsi, että hänen miehensä oli ammattikuvaaja. Me kuvasimme Helenan kanssa molemmat arboretumin antia ja kaikkea, mikä kehotti ottamaan räpsyn. Helenalla oli vaihteeksi järjestelmäkamera mukana. Eilen päättyivät jalkapallon naisten MM-kisat. Espanja kruunattiin mestariksi. Englanti kaatui loppuottelussa yksi nolla pelitilannemaalilla, normaalipeliajalla. Edistyin omassa lajissani kuusi sivua eli olen Gaz matkaan -käsikirjoituksessa sivulla 215. Helena tyhjensi parvekkeella yhden lankalaatikon, banaanilaatikon ja kävi sen läpi erotellen, mitä lankatyyppiä ja väriä käyttää ja ottaa mihinkin uuteen kudonnaiseen tai käsityöhön. Hän luki loppuun Qiu Xialongin dekkarin Musta sydän ja valikoi illalla sänkylukemisiksi Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet. Minä luin sivun mitan Franz Kafkaa, Briefe an Milena. Sie ist Frau Milena. Luin illemmalla noin viisikymmentä sivua Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjallista debattia aiheesta Maailmojen loput. He ruotivat romaanien loppuja, pohtivat missä vaiheessa ”romaani-raketti” – minun keksimäni ilmaus – milloin romaani on käyttänyt eväänsä ja polttoaineensa ja odottaa vain säällistä lopetusta, siirtymää fiktion kuvitelmista lukijan arkipäivään? He kysyvät miksi lopetukset ovat niin usein pettymyksiä ja monia muita kirjallisia seikkoja.

Tilkankadulla

    

Eilen nautimme aamupäivällä kauppareissulla Pikku Huopalahden kaupunkimaiseksi muuttuneesta tai palautuneesta olotilasta, kun kiersimme Tilkantorin rannan kautta Korppaanmäentielle ja ylös Mannerheimintielle. Ratikat tekevät sen. Yksi ratikka oli tulossa päättäriltä ja toinen oli kääntymässä Mannerheimintieltä alas Korppaanmäentielle. Jäimme katsomaan molempia. Eilen oli penkkiurheilijoille runsaasti urheilutarjontaa televisiossa. Ei ollut aikaa tehdä varsinaista kamerakierrosta. Me tyydyimme seuraamaan jalkapalloa, jossa päiväpelissä naisten MM-pronssiottelussa Ruotsi voitti Australian kaksi nolla. Bundesliigassa iltapäivällä Bayer Leverkusen voitti Leipzigin kolme kaksi. Illemmalla Italian Serie A:ssa Frosinone Napoli päättyi yksi kolme ja Inter Monza kaksi nolla. Helena kokkasi eilen päivällä maittavan punikkitattipizzan. Etenin yhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin sivun mitan Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena löysi telkusta jalkapallon lisäksi kudontaohjelman ja sai siitä uusia ideoita. Peliä katsoessamme hän virkkasi yhden isoäidinneliön. Illalla hän luki muutaman sivun Qiu Xialongin Mustaa sydäntä. Huomasin päivän päätteeksi, että kaksi kirjastovaraustani ovat jo matkalla. Lähetin varaukseni perjantaina illalla ja lauantaina ne ovat jo liikkeellä.

Tilkankadulla

    

Sataa. Tänään on kulunut yksitoista kuukautta siitä, kun muutimme Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahteen. Vuosi kohta täynnä, yksi vuosi elämästä. Eilen olin aamupäivällä metsässä sienessä ja marjassa Rinnekodin tien varressa. Keräsin haaparouskuja, kehnäsieniä, koivunpunikkitatteja ja kanttarelleja. Ja mustikoita. Parilla kohtaa oli violetteja sieniä. Lahopuuta on siellä täällä ja osa hautautuneena paksuun sammaleeseen. Kaatuneita puita on tullut lisää viimeisen myrskyn jälkeen. Alueella liikkuu muitakin. Kun saapastelin metsästä pysäkille, auto kääntyi siihen tienhaaran puomin eteen. Nuori nainen nousi siitä keskustellen jonkun kanssa, luulin, mutta se oli kännykkä ja hän lähti astioiden kanssa kuusikon kätköön. Etenin eilen vain neljä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena on jatkanut kissa-akvarellejaan ja -piirroksiaan virkkaamisen ohessa. Hän lukee Qiu Xialongin dekkaria Musta sydän. Minä olen lukenut kolmanneksen Vuolan ja Melenderin kirjasta Maailmojen loput. Sen innoittamana tein illalla kolme varausta kirjastoon. Eilen illalla näimme yhden bundesliigaottelun, Werder Bremen vastaan Bayern München, joka päättyi nolla neljä. Suuri uutinen oli, että Harry Kane on siirtynyt Bayerniin. Hän sai tilastomerkinnät ensimmäisestä liigaottelustaan uudessa joukkueessa, maali ja maalisyöttö.

Tilkankadulla

    

 Eräänä päivänä tätä elokuuta otin tällaisen kuvan Tilkantorilta. Kaupungin hienoja ja näyttäviä kukkaistutuksia. Eilen aamulla oli pilvistä ja kosteaa, kun kiersimme kuvaamassa. Yksi koiranulkoiluttaja kysyi, onko rantaviivassa sinilevää? On. Ainakin jotain levää. Kuvasimme maisemaa, lintuja ja pihlajanmarjoja. Eilen Helena luki loppuun sen edellisen päiväkirjani ja tuli kysymään mitä kuuluu ”Gazille”? Olin päiväkirjassani ollut varsin luottavainen siihen, että teksti on loppusuoralla, mutta sen jälkeen olen riepotellut sitä uudestaan. Eilen rämmin sen parissa yksitoista sivua. Vajaa neljäsosa on käyty läpi ja tarkistettu jälleen kerran. Helena alkoi lukea oikeaa kirjaa, Qiu Xialongin Musta sydän -dekkaria. Minä luin eilen loppuun Leena Krohnin Umbran. Yllättäen tekstissä tuli vastaan paikannimi, Lievestuore. Tuttu paikka. Samoin yllätti, kun Krohn pääsi tekstissään luotaimella tutkimaan Jupiterin kuita. Teksti pystyy paljoon. Umbran jälkeen aloitin Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin yhteisteoksen Maailmojen loput. Kiva lukea kirjallisuusihmisten kommentointia keskenään. Sähköpostimaailmaa. Kello on nyt kaksikymmentä minuuttia yli viisi perjantaiaamuna ja olen lähdössä kuuden bussilla Vihdintietä metsämaille.

Tilkankadulla

    

Iltayöstä netissä varotettiin ukkosista, joten otin ennen nukkumaan menoa töpseleitä irti ja nyt aamulla oli läppäristä hiiri hukassa. Se hoitui vasta, kun sammutin laitteen. Ennen oli Kymppikuvia, mutta niin näkyy olevan nytkin. Kaupunkimainen olo valtasi mielen Helsingin Pikku Huopalahdessa, kun kuuli ratikan kolinan ja näki sen tulevan Korppaanmäentien pysäkille. Tätä olemme odottaneet viime syksystä ja tänne muutostamme lähtien: Ratikka kulkee. Kympin ratikka. Eilen näkyi illalla vielä pääskyjä. Telkusta tuli eilen jalkapalloa päivällä ja illalla. Naisten Englannin maajoukkue jatkaa MM-finaaliin ja Australia pelaa pronssista. Peli päättyi yksi kolme. Super Cupissa Manchester City oli Sevillaa parempi rankkareilla. Peliaika päättyi yksi yksi. Luin ja kirjoitin eilen yhdeksän sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Aloin lukea Leena Krohnin kirjaa Umbra. Se vaikuttaa tutulta, mutta niinpä luin kesäkuun alussa Lyytikäisen tietoteoksen Leena Krohn ja Allegorian kaupungit, jossa käsiteltiin seikkaperäisesti muun muassa Umbraa. Helena virkkaa ja tekee valikoimaa langoista. Hän lukee kaunokirjoituksella raaputtamaani päiväkirjaa. Tämän alkukesän tapahtumia.

Tilkankadulla

    

Sadetta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Eilen meillä oli sattumoisin asioita keskustassa, joten Marjan päivästä tuli samalla puoliksi kaupunkipäivä. Kävelimme Kallion aurinkoisilla kaduilla, otimme muutamia kännykkäkuvia, katsoimme antikvariaattien näyteikkunoita ja poikkesimme sisälle yhteen kierrätyskeskukseen, josta Helena löysi kerän vihreää lankaa. Teimme tutustumiskierroksen Hakaniemen halliin, joka oli entisensä. Torilla ei näkynyt kotimaisia omenoita. Niiden aika ei ole vielä. Söimme Mäkkärissä. Ajoimme bussilla Rautatientorille, Helena jatkoi Sokokseen ja minä käännyin Oodiin. Olin tarkistanut, että siellä on hyllyssä Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin yhteisteos Maailmojen loput. Olen lukenut sen 2019, mutta tekee mieli lukea se uudestaan. Eilen aamulla luin ja korjailin kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin iltapäivällä loppuun Ford Madox Fordin kirjan Kelpo sotilas. Pidin siitä. Ehkä olen lukenut sen ennen. En muista kuitenkaan miltä se tuntui silloin. Nyt tarina vaikutti hieman pitkitetyltä, mutta toisaalta kirjailijan valitsema esitystyyli vaati verkkaista, vähittäistä ja perusteellista asioiden käsittelyä. Kannatti lukea, ehdottomasti. Helena lukee Westlaken Tappoaikaa. Hän sai minulta Marjan päiväksi kaunokirjoituksella täytetyn päiväkirjavihon, joka kattaa vajaan kuukauden ajanjakson kesäkuun puolelta heinäkuuhun. Katsoimme illalla Areenasta Espanjan ja Ruotsin välisen välieräottelun, jonka Espanja voitti kaksi yksi ja ottelee viikonlopulla maailmanmestaruudesta.