Tilkankadulla

    

Sumua aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lämpötila on kuusitoista astetta, vähäistä länsituulta ja kosteus on Ilmatieteen laitoksen mukaan sata prosenttia. Kävimme eilen keskustassa viemässä henkilökohtaisesti onnittelukortin hyvälle ystävällemme hänen työpaikalleen. Joimme kahvit ja tarinoimme. Samalla reissulla poikkesimme varta vasten Eduskunnan lisärakennuksen edustalle kuvaamaan siellä olevia isoja, hopeisen harmaita mansikankukkia, -lehtiä ja pulleita mansikoita. Otin niistä kuvia alkukesästä kauempaa, mutta nyt piti päästä kuvaamaan lähempää. Kävimme myös Akateemisessa Kirjakaupassa. Helena halusi nähdä yhden kudontakirjan, se löytyi ja minä silmäilin uutta kirjatarjontaa kolmella kielellä. Sitä oli esillä sisääntuloaulassa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Yhtenä oli Irene Vallejon Papyrus -niminen teos. Kotona varasin sen kirjastosta. Kävin eilen läpi kaksikymmentäyhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi iltapäivällä ja katsoi jotain sarjaa televisiosta. Häneltä loppui luettava ja hän valitsi omasta hyllystämme Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin. Sen nimi taisi olla Liian monta kuolemaa. Minä luin pari sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, kirja on lopuillaan ja kolmekymmentä sivua Merete Mazzarellan teosta Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst. Kello on nyt kahtakymmentä vaille kuusi ja olen lähdössä Rinnekodin bussilla Nuuksion puoleen.

Tilkankadulla

    

Syksyn kosteutta ilmassa ja maassa. Korppaanmäentien mutkassa on varissut kiveykselle muurinlaitaan kerros pihlajanmarjoja. Viininpolkijat vain puuttuvat. Muistuu mieleen kettukarkit ja miksei myös Sorbus. Linnut ovat käyneet nokkimassa pihlajanmarjoja tai tuuli ja sateet ovat varistaneet niitä. Syystunnelmissa kävelimme eilen kaupalle, kiertotietä mennessä ja toista kautta takaisin. Syksy yhtäläinen. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue kärsi eilen niukan tappion Tanskaa vastaan nolla yksi ja kun illemmalla San Marino vastaan Slovenia päättyi nolla neljä, Suomen ykkössija lohkossa vaihtui kolmoseksi. Kävin eilen läpi kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Toinen osa on loppupuolella. Yöllä unessa poistin siitä pari sivua. Saa nähdä. Helena punnitsee kirjevaa’alla lankakeriä. Hän jakaa punaista kerää uuteen käsityöhönsä. Helena lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä aloitin Merete Mazzarellan Där man aldrig är ensam, On läsandets konst. – Kirjoitin ensin vahingossa ...kunst. Sopisihan sekin. Sopivasti tässä oli juuri lukutaidon päivä.

Tilkankadulla

    

Lämmintä ja pilvistä täällä etelärannikolla. Kävin paljain jaloin parvekkeella, hyvä niin, sillä parvekelankut tuntuivat kosteilta jalkapohjaan. Eilen kiersimme rannan kautta kaupalle. Otin kuvia samoista kohteista kuin ennenkin, mutta ilmanala on aina erilainen, vuodenaika ja valaistus. Yksittäisiä lehtiä maassa kaiken kirjavissa ruskean hallitsemissa sävyissä. Viikonloppuna on pelattu ja pelataan edelleen jalkapallon miesten eurokarsintoja. Katsoimme puoleen väliin Pohjois-Makedonian ja Italian välisen kamppailun. Se näkyy päättyneen tasatulokseen yksi yksi. Viime MM-karsinnoissa juuri Pohjois-Makedonia pudotti Italian. Kävin eilen läpi kolmekymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena sai kudottua villapaidan valmiiksi. Hän aloitti jotain uutta. Hän lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä luin loppuun Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, Väärässä olemisen historia. Taiten kirjailija käsittelee tätä vaikeaa aihetta. Hän ottaa siihen tarpeen mukaan leikin mukaan. Kirja päättyy myös hienosti. Ukki kehottaa häntä unohtamaan jo manan maille menneet läheiset, unohtamaan siinä mielessä, ettei hän, Sirpa voi kantaa heistä enää huolta.

Tilkankadulla

    

Aamussa vilkuttaa B-rapun edustan ulko-oven valo päälle ja pois. Toista päivää. Taivaalla on pilvenhahtuvia. Kuunsirppi erottuu idänpuolen kattojen yllä. Helena otti eilen hienon kuvan Mannerheimintie numero 105:n kohdalta. Taivas oli silloinkin osin pilvessä. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kaupalla ja puolen päivän aikaan haimme erikseen piirakoita Ruskeasuon lankarullakioskilta. Kioskista emme ole saaneet vielä hyvää kuvaa, mutta toisaalta sen ympäristö on vielä keskeneräinen ja rakennusvaiheessa. Kävin eilen läpi kaksikymmentäkaksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä pyöreästi kolmesataa sivua. Helenan kudontatyö, pusero on kaulaosassa. Tuleeko se valmiiksi tänään? Hän lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä olen sivulla 203 Sirpa Kähkösen hienoa jäähyväiskirjaa kuolleelle äidilleen – 36 uurnaa. Viimeksi siinä ovat olleet valokeilassa äiti ja tytär, tytär puhumassa äidilleen, muistuttamassa, että hän rakasti ja ihaili äitiään, rakasti vaikka he eivät tuntuneet niin kovin hyvin sopivan yhteen. Hankala lapsi. Miksei hankala äiti? Siksei, että aikuinen sanoo: Koska minä niin sanon.

Tilkankadulla

    

Syyskukkakimppu tuli eilen kaupalta mukaan. Mikä päivä nyt on? Helena kysyi. Torstai. Viikonpäivä. Eilen illansuussa Suomen miesten jalkapallomaajoukkue voitti eurokarsinnoissa Kazakstanin maalein nolla yksi ja säilytti paikkansa lohkokärjessä. Iltamyöhällä seurasimme televisiosta, kun Ranska ja Irlanti pelasivat, tulos kaksi nolla. Teimme eilen vain kauppakävelyn. Muun ajan Helena kutoi ja vietti jonkin aikaa myös oman läppärinsä ääressä. Minä jatkoin kaksikymmentäyksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoituksen luku- ja paikkaustyötä. Luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja Sirpa Kähkösen jäähyväisiä kuolleelle äidilleen kirjassa 36 uurnaa, jonka alanimike on Väärässä olemisen historia. ”Mitäs läksit”, kirjassa toistuu. Tai: ”Mitäs läksivät.” Oikeassa olijat ilkkuvat väärässä olijoille. Aatteet sekoittavat ihmisten päät, mutta mikä on aatteeton ihminen, onko myös ihanteeton? Aatteet sekoittuvat ja kuorruttavat ihmissuhteet ja ihmiselon ja aiheuttavat suuria tragedioita. Luen henkeä pidättäen. Sirpa Kähkösen teksti tuntuu vaivattomalta, mutta se on täynnä asiaa ja historiaa.

Tilkankadulla

    

Kahdeksan astetta aamulla varttia vaille kuusi. Kuun puolikas eteläisellä taivaalla ja Jupiter. Jupiter on näkynyt varmaan myös eilen, mutta sitä ei huomannut poppelien takaa. Työntekijät puhdistivat eilen pihan kiinteät penkit ja pöydän, jotka olivat saaneet osansa poppeleista tihkuvasta medestä ja vuosikausien säistä ja olivat tummuneet. Toinen työntekijöistä jäi maalaamaan niitä lämpimän keltaisella, kirkkaalla maalilla. Eilen aamupäivän kauppareissulla hahmotin sähkökaapin pinnassa kasvot. Yritin kuvata sitä, mutta kun lähensin kohdetta, näköisyys katosi. Punainen sulka Velkuanpolulla onnistui paremmin. Päivemmällä teimme kävelyretken Tilkanmäen kautta Teboilille munkkirinkiläkahville ja ostimme kulmauksen legendaarisesta lankarullakioskista piirakoita. Etenin eilen neljäkymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena jatkaa puseron kutomista. Hän lukee kahta kirjaa, Donna Leonin dekkaria unilukemisena ja aiemmin illalla hän aloitti Annie Ernaux’n kirjan Åren. Minä luin loppuun Tommi Melenderin romaanin Ranskalainen ystävä. Niin, kirja oli aikoinaan Finlandiapalkintoehdokas, huomasin, kun etsin uteliaisuudesta netistä Melenderin teoksia. Pidin silti enemmän Vuolan ja Melenderin ”vuoropuhelu- ja esseekirjasta” Maailmojen loput, molempien teksteistä siinä. Aloitin vielä eilen illalla Sirpa Kähkösen 36 uurnaa ja koin tulleeni kotiin. Kolmas kirja Kähköseltä, jota olen lukemassa.

Tilkankadulla

    

 Selkeää säätä täällä etelärannikolla. Yksitoista astetta, tuuli luoteessa ja puolikuu loistaa taivaalla. Eilen aamupäivällä keräsin tutussa metsässä suppilovahveroita, herkku- ja kangastatteja, muutamia rusko-orakkaita, kanttarelleja ja kehnäsieniä ja rouskuja, karva-, haapa-, musta- ja kangasrouskuja. Poimin myös kourallisen puolukoita. Poispalatessa tuli heti Vihdintielle käännyttäessä pysäkiltä kyytiin kokonainen koululuokka, jonka oletan viettäneen yön metsässä. Bussi täyttyi. Viereeni istui minua vanhempi nainen, joka oli matkalla Kalajärvelle kauppaan. Hän kertoi, että Rinnekodilla ei ole ollut kauppaliikettä enää aikoihin. Kotona Helena oli keittänyt bortskeittoa ja söimme ensin ennen kuin siivutimme kuivuriin tatteja ja kaikki suppilovahverot. Helena paistoi pannulla loput. Sen jälkeen hän ryöppäsi rouskut. Eilen iltapäivän mittaan kävin läpi kaksikymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi villapaitaa. Hän luki iltaviimeiseksi loppuun Sirpa Kähkösen kirjan 36 uurnaa. Minä luin puoleen väliin Tommi Melenderin romaanin Ranskalainen ystävä. Pidin Melenderin samoin kuin Vuolan tekstistä kirjassa Maailmojen loput, joten halusin testata, miten Melenderiltä sujuu romaani? En ole ihastunut tähän mennessä. En pääse kirjan tunnelmaan, vaan se tuntuu tavanomaiselta ja siitä huolimatta, vaikka se pyrkii olemaan myös rankka ja traaginen. Saa nähdä miten hienosti kirjailija lopettaa tarinansa?