Selkeää säätä täällä etelärannikolla. Yksitoista astetta, tuuli luoteessa ja puolikuu loistaa taivaalla. Eilen aamupäivällä keräsin tutussa metsässä suppilovahveroita, herkku- ja kangastatteja, muutamia rusko-orakkaita, kanttarelleja ja kehnäsieniä ja rouskuja, karva-, haapa-, musta- ja kangasrouskuja. Poimin myös kourallisen puolukoita. Poispalatessa tuli heti Vihdintielle käännyttäessä pysäkiltä kyytiin kokonainen koululuokka, jonka oletan viettäneen yön metsässä. Bussi täyttyi. Viereeni istui minua vanhempi nainen, joka oli matkalla Kalajärvelle kauppaan. Hän kertoi, että Rinnekodilla ei ole ollut kauppaliikettä enää aikoihin. Kotona Helena oli keittänyt bortskeittoa ja söimme ensin ennen kuin siivutimme kuivuriin tatteja ja kaikki suppilovahverot. Helena paistoi pannulla loput. Sen jälkeen hän ryöppäsi rouskut. Eilen iltapäivän mittaan kävin läpi kaksikymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi villapaitaa. Hän luki iltaviimeiseksi loppuun Sirpa Kähkösen kirjan 36 uurnaa. Minä luin puoleen väliin Tommi Melenderin romaanin Ranskalainen ystävä. Pidin Melenderin samoin kuin Vuolan tekstistä kirjassa Maailmojen loput, joten halusin testata, miten Melenderiltä sujuu romaani? En ole ihastunut tähän mennessä. En pääse kirjan tunnelmaan, vaan se tuntuu tavanomaiselta ja siitä huolimatta, vaikka se pyrkii olemaan myös rankka ja traaginen. Saa nähdä miten hienosti kirjailija lopettaa tarinansa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti