Tilkankadulla

    

Eilen tein kerran vielä tänä syksynä retken Nuuksion takamaille. Etsin hyvää puolukkapaikkaa, mutta sellaista ei osunut kulkureitille. Oli vain marjarypäs siellä täällä. Poimin vajaan litran, hyvä sekin. Keräsin kuivurillisen verran suppilovahveroita ja yhteen kastikkeeseen haaparouskuja. Poislähtiessä otin bussin ikkunasta kuvan, kun auto kurvasi Vihdintielle: Hevosia laitumella. Laitetaan tämä postaukseen. Toivottavasti se näkyy. Eilen maanantaina laskin iltapäivällä blogit.fi:n kulttuuriblogien kolmenkymmenen uusimpien listalta 12 postausta, joissa oli symboli kuvan sijaan. Kun klikkasi postauksen auki, kuvia löytyi. Helena teki eilen aamuensimmäiseksi sauvakävelylenkin. Kuu ja Jupiter pitivät hänelle seuraa. Sienilehti tuli, numero 3 - 2023. Luin Hunter S. Thompsonin reportaasin Louisvillestä vuodelta 1963. Kaupungin hallinto kehuu, että he ovat syrjäyttäneet rasismin, mutta Thompson tuo julki, että rasismi on ja voi edelleen hyvin - se on pinnan alla ja toimii siellä. Äkkiä laskien tuosta ajasta on kuusikymmentä vuotta. Rasismin kitkentä jatkuu edelleen. Sen voi nähdä, kun katsoo jalkapallo-otteluita. No racism. Polvistumisia kentällä. Peace. Ryhtiliikkeitä. Lupauksia.

 

Tilkankadulla

    

Kymmenen astetta varttia vaille kuusi täällä etelärannikolla. Eilen kävimme kolmosen ratikalla Mannerheimintien Kuusitien päätepysäkiltä Hakaniemessä, ostimme torilta repun, se piti olla Helenalle, mutta reppu on liian iso hänelle, joten minä perin sen ja Helena saa vanhan reppuni. Ostimme samaan reissuun muikkukukon, pari lörtsyä, reikäleivän ja omenoita. Tori oli siirtynyt, tilapäinen halli, joka oli tätä ennen anastanut ison alan toria, oli hävinnyt. Alue oli tosin siltä osin aidattuna työmaana. Helena kuvasi eilen kutomuksiaan parvekkeella. Hän laittoi ne riippumaan henkareista tuuletusraudasta ja huomasi sitten, että seinä toimii takiaisena, joten siihen sai painettua hihat levälleen. Minä työstin edelleen Lukija -fiktiota, mutta koen, että se ei tahdo käynnistyä, ei nyt tai ehkä ei ollenkaan. Helenalla on luvussa Svetlana Aleksejevitsin Sinkkipojat. Hän varasi jonkin toisen Aleksejevitsin romaanin kirjastosta ja myöhemmin päivällä hän huomasi, että se on Matkalla. Minä luin loppuun Annie Ernaux’n kirjan Åren. Siinä oli hyvä loppu, jossa kirjailija kertoi ja samalla kertasi, miten hän aikoo kirjoittaa tämän kirjansa. Aloitin Hunter S. Thompsonin teoksen Suuri hainmetsästys. Pidän. Olen lukenut sitä kolmekymmentä sivua.

Tilkankadulla

    

Kuu loistaa meille hajanaisten pilvien harson läpi näin Mikkelinpäivän aamuvarhaisena, Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä. Lokakuun ensimmäinen ja koska on kuun ensimmäinen sunnuntai, Hakaniemen torilla on Maalaismarkkinat. Kastuimme eilen aamupäivällä, kun patikoimme Munkkiniemeen kirjastoon hakemaan Svetlana Aleksejevitsin kirjaa Sinkkipojat. Kesäsade kasteli. Palatessa aurinko pilkisti hetken aikaa. Otimme muutamia kännykkäkuvia. Helena kutoo jotain hartiahuivia ja minä naputtelen koneella Lukija -fiktiota, jota on kuusi sivua ja joka vanuu ja hieroontuu. Luen viimeisiä sivuja Annie Ernaux’n kirjasta Åren. Nyt siinä on päästy vuoden 2000 rajapyykin ohi. Ennustuksista ja pelotteluista huolimatta tieteokoneet eivät menneet sekaisin. Kirjassa on luettelona tapahtumia vuosituhannen alusta ja on niitä hetkiä, kun lapset, aikuiset, keski-ikäiset lapset, tulevat seuralaisineen sunnuntailounaalle vuosia sitten eronneen äitinsä luo. Äidillä on nuori rakastaja, ensin salaa ja sitten tämän käy jo osallistua myös näihin sukutapahtumiin. Olennaista on, että äiti toteaa, etteivät hän ja hänen lapsensa puhu eivätkä ajattele juuri samoja asioita.

Tilkankadulla

    

Lauantai, syyskuun viimeinen päivä. Nopeasti kului tämä kuukausi. Eilen oli Ruskeasuon lankarullakioski taas auki puolestapäivästä eteenpäin. Kävelimme sinne piirakkaostoksille Tilkanvierron kautta ja Mannerheimintien laitaa ja kuvasimme kallionseinämää, omenoita nurmikolla ja Tilkanmäen taloja. Lukija -fiktiota on kuusi sivua. Eilen tuntui, että en enää ajatellut kirjoittavani uudella koneella, vaan että tein tekstiä. Yli kaksi kolmannesta luettu Annie Ernaux’n hienoa teosta Åren. Leijailen sitä lukiessani Mannerheimintiellä Folkhälsanin kohdalla. Årenissa Ernaux muistelee opiskelijaliikehdintää kuusikymmentäluvun lopussa. Tuntuu siltä kuin hän raportoisi Suomen nykytilanteesta. Vaikka emme seuraa uutisointia, aina jotain tietoa maailmanmenosta tihkuu läpi. Ymmärrän ja voi laskea, että maan talous on vaikeuksissa, kun tähänastisista kauppakumppanuussuhteista on luovuttu epäkurantteina eikä tilalla ole mitään korvaavaa. Kilpailu vallitsee kilpailuyhteiskunnassa ja kapitalismissa. Huomasin myös Almanakasta, että huomenna vietetään Miina Sillanpään päivää, joka on samalla kansalaisvaikuttamisen päivä. Pallo on kansalaisilla. Helena sai ilmoituksen kirjastosta: Svetlana Aleksijevitsin kirja on noudettavissa. Haemme sen tänään. Helena palautti jo valmiiksi unilukemisina turhan painavan ja paksun Hunter S. Thompsonin kirjan Suuri hainmetsästys lukukirjapinoon klaffipiirongin päälle.

Tilkankadulla

    

Mies seisoo kadunkulmassa ihmettelemässä. Helena otti kuvan muutama päivä sitten. Eilen aamupäivällä olin sienimetsässä. Suppilovahveroita oli tasaisesti siellä täällä. Puolukoita niukasti. Keräsin niitä noin litran. Reissun päätteeksi tuli mukaan myös maitopurkillinen haaparouskuja. Menin seitsemän autolla ja palasin kymmenen jälkeen Rinnekodilta lähtevällä vuorolla. Samassa paikassa käy muitakin. Yksi mies tuli polulla vastaan, auto parkissa puomin edessä levikkeellä. Mies lähti melkein saman tien. Toinen auto tuli, kun seisoin pysäkillä odottamassa bussia. Tutkin kännykkää, mutta vilkaisin sen verran, että siinä oli liikkeellä pieni perhe, vanhemmat ja taapero, joka oli äidin sylissä, kun he lähtivät kuusten katveeseen. Eilen iltapäivällä luin ja tapailin muun ohessa Lukija -tiedoston tekstiä. Helena oli ollut aamupuolella omassa rauhassa koneellaan ja myöhemmin hän kutoi telkun ääressä. Hän pitää Hunter S. Thompsonin kirjasta Suuri hainmetsästys. Minä olen yli puolenvälin Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Menneitä muistellen. Illalla näimme täysikuun. Pilviä tuli ja meni. Kuu häipyi välillä näkyvistä, hopeoi pilvien reunukset ja palasi taas.

Tilkankadulla

    

Villiviini punertaa Mannerheimintien varrella. Olen päässyt sen verran sujuiksi tämän windows 11 -käyttöjärjestelmän ja uuden kirjoitusohjelman kanssa, että maltan lähteä nyt aamupäivällä käymään Nuuksion takamailla hengittämässä metsän tuoksuja. Eilen ulkoilimme kahdesti, ensin puiston kautta kaupalle ja takaisin ja puolen päivän aikaan kävimme Ruskeasuon lankarullakioskilla ostamassa piirakoita. Kirjoittelin eilen uutta Lukija -tarinaani. Se on pieni itu, kolme sivua tekstiä, jota olen käännellyt. Käynnistyykö se vai ei? Helena kutoo ja katsoo kutimensa yli televisiosarjaa. Hänellä on luvussa Hunter S. Thompsonin Suuri hainmetsästys ja minulla Annie Ernaux’n Åren. Sää on nyt aamukasteinen. Päivä valkenee verkkaan, joten sovitan lähtöni kello seitsemän bussiin.

Tilkankadulla

    

Uudella koneella tuotettua tekstiä. Etenin eilen tietokonealkeissa sen verran, että siirsin muistitikulta ajankohtaisia tiedostoja tähän koneelle kirjoitusohjelmasta toiseen ja jatkan kirjoittamista. Punainen alleviivaus piirtyi sanojen alle, mutta löysin rastin, josta se lähti pois. Eilen ulkoilimme vain sen verran, että teimme kauppareissun rannan kautta. Kuva Tapanilan aseman terassilta, joka viettää vanhoja päiviään pikkuhuopalaisten yhteisenä Asukastalona. Illalla melkein täysi kuu tuli esiin etelätaivaalla. Helena kutoi hartiahuivin ja tekee nyt taas jotain uutta. Hän lukee Hunter S. Thompsonin kirjaa Suuri hainmetsästys. Minä olen lukenut kolmanneksen Annie Ernaux’n teosta Åren.