Tilkankadulla

    

Varhainen rospuutto jatkuu. Eilen kauppareissun aikaan oli jäätyvillä kaduilla liikkeellä sekä hiekoitus- että suolauskalustoa. Kuvasimme Tilkantorin rantaa. Sateet lankesivat kuitenkin vetenä ja nyt sunnuntaiaamuna piha on yhtä vetinen ja loskainen kuin se on ollut jo joitain päiviä. Työstin kuunnelmaa eilen aamulla ja toisen kerran iltapäivällä lukutuokion jälkeen. Olen tekstissä sivulla kaksikymmentä. Helena tekee tussitöitä. Luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Olemme lukeneet kaksi ensimmäistä osaa, Fantine ja Cosette ja aloitimme kolmannen osan, Marius. Helenalla on unilukemisina yhä Georges Simenonin dekkari Maigret’n tyttöystävä. Minun lukukirjassani, Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads, tapahtumat jatkuvat Arizonassa, navajointiaanien reservaatissa. Valkoisen väestön ja alkuperäasukkaiden välinen jännite kiristyy. Nuoret sekoilevat huumeiden kanssa eivätkä valvojat pysy tilanteen tasalla. Illan päätteeksi katsoimme kaksi jalkapallo-ottelua. Kello oli yli puolen yön ennen kuin menimme levolle.

Tilkankadulla

    

Lämpöasteilla. Kuvassa gerberankukka emalimukissa vahakansiliinan peittämällä pöydällä. Helsingin Tilkankadun nurkilla teitten ajoradat ovat asvaltilla, jalkakäytävät osin myös, osin jäisinä, loskaa ja jäätä pihan puolella, jossa kasaan työnnetyt lumen, hiekan ja muun ryönän muodostamat penkat valuttavat märkyyttään kulkuväylille. Kadunvarsilta lumikertymät on ajettu pois, mutta meidän kiinteistön pihalta sitä ei ole tehty. Eilen jatkoin aamupäivällä kuunnelman työstämistä. Olen siinä sivulla kuusitoista. Helena tekee tussitöitä, pelaa pasianssia pelikorteilla ja kutoo telkun ääressä. Iltapäivälukutunnilla luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Hienoa kerrontaa. Hyvää kerrontaa on myös Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads. Siinä oli viimeksi kuvaus Arizonasta, navajo-intiaanien karulta autiomaareservaatilta. Helena luki loppuun yhden Simenonin Maigret -dekkarin ja otti lukuun seuraavan, Maigret’n tyttöystävä. Katsoimme illan päätteeksi yhden puoliajan bundesliigaa.

Tilkankadulla

    

Lauhaa, märkää ja pilvistä. Sääkartan mukaan lämpöaalto on vallannut koko maan. Helena teki aamuvarhaisen sauvakävelylenkin. Eilen kuunnelma edistyi kaksi sivua. Sitä on nyt kolmetoista sivua. Poistin kymmenen sivua tekstimassaa, jota en tule käyttämään. Poistin, jotta saan helpommin poimittua jäljelläolevasta aineistosta tarpeelliset repliikit ja aiheet. Helena on tehnyt edelleen mustia luonnoksia ja piirroksia Free Ink Roller -tussillaan. Eilen iltapäivän lukutunnilla Victor Hugon Kurjissa saimme tietää yksityiskohtia muinaisten bernhardilaisnunnien ankarista Martin Vergan luostarisäännöistä. Kirjan pakolaiset ja piileksijät ovat lymynneet luostarin puutarhaan. En ole nähnyt vuonna 2012 tehtyä elokuvaa Les Miserables, mutta on helppo kuvitella aiheen tarjoavan filmillisesti värikkään, mielikuvituksellisen ja kiehtovan haasteen. Illemmalla luimme, Helena seuraavaa Georges Simenonin dekkaria Maigret ja Picrattin tanssijatar ja minä luin yli sata sivua Jonathan Franzenin uusinta romaania Crossroads. Pidän tekstistä ja tarina ihmissuhdekoukeroineen ja henkilöhahmoineen viettelee lukemaan eteenpäin. Olen kirjassa yli puolenvälin.

Tilkankadulla

    

Sateista, märkää, parvekkeen lankut vetisinä. Näin Helsingin Pikku Huopalahdessa. Helena otti eilen kuvan virtapaikasta, jota myöten sadevesiviemäri purkaa vetensä mereen. Teimme patikkaretken Munkkiniemeen kirjastoon. Palautin kirjoja. En lainannut mitään, mutta kirjaston Asiakashyllystä Helena valikoi Kalle Päätalon Iijoki- sarjan osan Nouseva maa. Kuunnelmassa olen sivulla yksitoista. Kun en ole koneen ääressä, tekstiin liittyviä ja sopivia ideoita välähtelee mielessä. Osa muistuu ja pysyy mielessä, osa ei, suurempi osa. On lähinnä sellainen tunne, että jotain kulki ohi ja jää haistelemaan, mitä se kentiues oli? Helena jatkaa tussitöitään. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Victor Hugon Kurjia. Siinä on yhtenään käymässä huonosti, vaikka kurjat yrittävät piileksiä ja olla varovaisia ja herättämättä huomiota. Lukija joutuu jännittämään. Helena otti seuraavan Simenonin dekkarin unilukemisiksi: Maigret epäröi. Minä olen lukenut yli kaksisataa sivua Jonathan Franzenin romaania Crossroads. Äiti ja papinvaimo on vaihteeksi valokeilassa. Hänellä on salaisuuksia ja jotka ylittävät hurjuudessaan aikuistuvien lasten vastaavat kokemukset. Hyvää tekstiä.

Tilkankadulla

    

Lämpötila nollassa täällä etelärannikolla. Varhaista kevättä. Taivas punertavanharmaassa pilvessä. Eilen palasimme kaupalta rannan kautta. Hieno ulkoilusää. Kuunnelmahahmotelma etenee. Eilen muokkasin sitä alusta sivulle kahdeksan. Leikkasin pätkiä irti jäljelläolevasta tekstimassasta, siirsin niitä edemmäs uuteen kohtaan ja sidoin ne mukauttavin repliikein. Tänään työ jatkuu. Helena tekee tussitöitä. Hänen Free Ink Roller -tussikynäsarjansa musta väri alkaa olla lopussa. Hän joutuu kohta vaihtamaan väriä ellemme hae täydennystä. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneen Victor Hugon traagista Kurjat -romaania. Helena luki illalla Georges Simenonin dekkaria Maigret ja aave. Minä otin lukuun Jonathan Franzenin uusimman romaanin Crossroads. Tuttua maisemaa ja aihetta kirjailijan aiemmasta tuotannosta. Luin eilen sata sivua. Pari kuukautta sitten varaamani Francoise Saganin kirja Pidättekö Brahmsista? on noudettavissa Munkkiniemen kirjastosta. Luettavaa riittää ja riittää kirjoitettavaa.

Tilkankadulla

    

Lauha sää jatkuu. Eilen tiekalusto oli kiitettävästi hiekoittamassa jäisiä iljanteita. Kaupan tuulikaapissa oli pois laitettavia kukkapuketteja, joita sai ottaa. Toimme kotiin näitä gerberoita, jos muistan nimen oikein. Eilen muokkasin toista päivää kuunnelman neljättä versiota. Aloitin alusta ja lopettaessani olin sivulla kuusi. Tekstiä on kolmenkymmenenkuuden sivun verran. Helena tekee mustetöitä. Hänellä oli vähän aikaa ulkoinen kiintolevy esillä. Väliin hän kutoo, katsoo televisiota ja panee pasianssia. Iltapäivällä luimme vajaat kaksi tuntia ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Jäimme kohtaan, jossa kahdeksanvuotiaan Cosette-tytön on lähdettävä iltapimeässä kauas lähteelle hakemaan vettä. Pidän Hugon kerronnasta. Illemmalla Helena luki loppuun Simenonin dekkarin Maigret ja gangsterit. Minä luin loppuun Danten Paratiisin ja olen nyt käynyt läpi Jumalaisen näytelmän. Varauduin alussa laittamaan aikaa tähän kirjaan, mutta en päässyt missään vaiheessa sellaiseen tuntumaan, en kiinnostunut niin paljon, että olisin paneutumalla paneutunut siihen. Luin sen keskiajan alun aikaisena runoelmana. En ihastunut. En yltänyt sille tasolle kuin odotin.

Tilkankadulla

    

Muutimme vuosi ja viisi kuukautta sitten Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulle. Toinen talvemme täällä on kulumassa. Kuvassa on Tilkantorin rantaa eilen aamupäivällä. Muokkasin eilen viisi sivua kuunnelmaa. Tekstimassaa on kolmekymmentäviisi sivua, josta käytän arviolta puolet tässä uusimmassa versiossa. Helena teki eilen pitkin päivää mustetöitä ja luonnoksia. Iltapäivän aluksi joimme kahvit aurinkoisella parvekkeella. Sen jälkeen jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kirjailija viipyy Waterloon taistelun kuvauksessa. Seikkaperäinen kuvaus antaa eloisan mielikuvan tai raadollisen mielikuvan tapahtuneesta tuhosta. Ehkä kirjailijan tarkoitus on kuvata tapaus niin mieleenpainuvasti, että vastaisuudessa tällaisista sodista, sodista ylipäänsä pysyttäisiin erossa. Samaan tapaan kuin Alfred Nobel kuvitellessaan, että kun aseet käyvät tuhoisammiksi, rauhanhalu voimistuu. Tämä logiikka ei vaikuta pätevän. Luin loppuun Danten Jumalaisen näytelmän toisen osan Kiirastulen ja aloitin Paratiisin. Helena otti unilukemisiksi Georges Simenonin dekkarin Maigret ja gangsterit. Illalla ihailimme parvekkeella kuuta, Orionin tähdistöä ja Jupiteria.