Taavetissa

    

Viisitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Unikeonpäivä. Penskana tästäkin päivästä innostui ja kuvitteli sen olevan jotain erikoista. Nettiaikakausi on lisännyt erilaisia teemapäiviä niin, että nykyään melkein jokaisella päivällä on oma nimikkoteemansa. Päivän postauskuvaksi valitsimme silmäyksen meille kotiin. Kun pakenee ulkoa sisälle suojaan auringolta, katse kiinnittyy sisätiloihin. Eilinen hellepäivä toi mukanaan etelän puolelta ukkospilviä, jotka langettivat vähäisen sateen. Samalla tuli muutama vilvoittava tuulenpuuska. Eilen aamupuolella Helena piirsi parvekkeella. Minä kirjoitin neljä sivua Vanhan-tarinaa. Kun lähdimme ostosreissulle, teimme mutkan Taavetin keskustassa ja otimme kuvia. Kirjastossa harhailin hyllyjen välissä ja odotin, että seuraava teos tarjoutuisi luettavakseni. Ruotsinkielisten kirjojen suppeassa valikoimassa huomasin Georges Simenonin dekkarin Maigret och mannen på bänken. Maigret ja penkillä istuskelija. Tämä kirja on ollut meille melkein ikoninen ja oli selvää, että lainasin sen. En ole lukenut sitä ennen på svenska. Luin eilen illalla loppuun Karen Blixenin teoksen Eurooppalaisena Afrikassa. Helena on lukenut yli puolen välin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksännen osan, Ukkosen ääni. Voi, sitä Kallea, hän huokaa välillä. Tänään illalla ratkeaa naisten em-jalkapallon mestaruus.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on heijastus piharakennuksen vintin ikkunassa Joukolantiellä. Helena ehdotti eilen, että viettäisimme aamun parvekkeella. Se tarkoitti, että hän oli parvekkeella ja piirsi siellä pilarin varjossa ja minä istuin läppäri edessäni makuuhuoneessa klaffipiirongin ääressä. Helena teki värillisen luonnoksen pelargoniasta, jonka vanhat, helteen paahtamat kukinnot hän oli napsinut pois ja uudet, nupuillaan olevat kukkavarret työntyvät esiin lehtien välistä. Minä kirjoitin reilussa tunnissa kolme sivua jatkoa Vanhan-tarinaan. Teimme pitemmän kauppakierroksen eli asioimme ensin apteekissa ja jatkoimme sieltä Linnalantietä länteen, käännyimme pajan luona ympäri ja palasimme kaupan kautta kotiin. On ollut mielessä vilkaista kommenttia kahden vuoden takaa. Siinä Ajatuksia kalenterista -bloggaaja kysyi: Miten paljon käytät aikaa bloggaamiseen päivässä/viikossa? Vastasin silloin, että tunnin päivässä ja tunnin seuraan blogeja ja sen lisäksi valokuvien laitto vie oman aikansa. Nämä olivat vain arvioita. Nyt kaksi vuotta myöhemmin täsmennän, että kirjoitan päivittäistä blogitekstiä ennakkoon muun kirjoittamisen välissä, koska muuten asiat unohtuvat. En ota aikaa. Siirryn tekstistä toiseen. Lisäksi kirjoitan kaunokirjoituksella päiväkirjaa vihkoon ja jotka vihot siirtyvät merkkipäivinä Helenalle luettavaksi ja omiksi. Kirjoitan blogitekstin aamuisin puhtaaksi siten, että vaikuttaisi kuin se olisi juuri työstetty. Luen valmiin tekstin Helenalle ja hän huomauttaa virheistä ja vaatii välillä muuttamaan ja korjaamaan jotain. Tähän aamupuuhaan kuluu aikaa keskimäärin varttitunti tai hieman enemmän. Joskus menee puoli tuntia. Sen jälkeen Helena valikoi mukaan tulevat kuvat ja laittaa postauksen julki. Eilen jatkoin vielä iltapäivällä sivun verran Vanhan-tarinaa. Sitä on koossa sata ja viisi sivua. Loppupäivä kului lukien. Helena jatkoi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta, Ukkosen ääni. Minä olen lukenut kolme neljäsosaa Karen Blixenin muistelmia Eurooppalaisena Afrikassa.

Taavetissa

    

Tänään perjantaiaamuna Jaakon pitäisi löytää jostain kylmä kivi heitettäväksi veteen. Luumäen Taavetissa oli viisitoista astetta vartin yli viisi. Postauskuvana päivänkakkaroita Savitaipaleentien varrella. Kuva on otettu joskus viikko sitten. Eilen teimme vaihteeksi kuvauskierroksen. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana. Varjonpaikoissa aisti vielä aamun raikkauden. Yhdeksän aikaan kauppareissulla ilmanala oli jo paahteisempi. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Helena sulatti talon yhdistelmäjääkaapin pakastinosan. Hän siirsi sitä ennen pakasteet arkkupakastimeemme. Sääennusteessa varoitettiin eilisen osalta, että lämpötila voi kivuta kolmeenkymmeneen asteeseen. Talon mittari näytti eilen ylimmillään kaksikymmentäyhdeksän astetta. Sisällä asunnossa oli iltapäivän päätteeksi kolmekymmentäyksi astetta. Tietenkin samanlaista helteistä säätä oli muuallakin Suomessa. Säätutkakuvassa näkyi eilen pitkin päivää seurantana pieniä, ryynimäisiä pilvimuodostelmia, mutta ne eivät juuri varjostaneet auringon paisteelta. Luin iltapäivän päätteeksi Karen Blixenin kirjaa Eurooppalaisena Afrikassa. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksättä osaa, Ukkosen ääni. Illalla hämärän laskeutuessa ensimmäiset tähdet, Vega ja Arcturus, näkyivät taivaalla vartin yli yksitoista.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Päivän postauskuvaksi valitsimme nämä hienot kirjankannet sohvalla. Ne kuvaavat myös päällystämiensä kirjojen sisältöä, Japania ja Afrikkaa, mielikuvia näistä maanosista ja alueista. Kävimme eilen aamulla keräämässä hiki päässä litran mustikoita. Otimme myös metsäisiä kuvia. Helenalla oli kirjastosta noudettavana Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksäs osa, Ukkosen ääni. Kymmenennen osan, Liekkejä laulumailla, hän lainasi valmiiksi jo pari päivää sitten. Helena luki eilen loppuun Minna Eväsojan kirjan Melkein Geisha. Minä olen lukenut kolmasosan Karen Blixenin teoksesta Eurooppalaisena Afrikassa. Nautin tekstistä ja lukukokemuksesta. Eilen iltapäivällä kirjoitin lisää Vanhan-tarinaa. Olen siinä sivulla sata. On kulunut vajaa kolme kuukautta, kun aloin kirjoittaa tätä tarinaa. Eilen illan päätteeksi Saksa ja Espanja kohtasivat naisten em-jalkapalloturnauksen toisessa välieräottelussa. Se päättyi 0  - 1, lisäajan lopussa. Puolen yön aikaan erottuivat ensimmäiset tähdet pilvettömällä taivaalla, kesäkolmion Deneb, Vega ja Altair etelässä ja Arcturus lännessä.

Taavetissa

    

Seitsemäntoista astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Eilen teimme aamulla kävelylenkin Vallitietä Savitaipaleentielle ja edelleen Puusepäntielle ja sähkölinjan hiekkatietä pitkin pururadan lenkille. Saimme molemmat vihdoin kunnollisia kuvia ahdekaunokista. Helena kuvasi heiniä. Minä sain otettua kännykkäkuvan perhosesta kanervankukassa. Kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua Vanhan-tarinaa. Kirjastossa menin yläkertaan valikoimaan luettavaa. Yläkerta kutsui. Helena evästi minua katsomaan, onko siellä Melkein Geisha? Kirjailijan nimi oli hetken hakusessa: Minna Eväsoja. Kirjan nimi on Melkein Geisha ja alaotsake Hurmaava ja hullu Japani. Olemme molemmat lukeneet sen aiemmin. Väärin. Kävi ilmi, että en ole lukenut sitä Eväsojan kirjaa. Helena mainitsi päiväkahvilla minulle Melkein Geisha -kirjasta asioita, jotka olivat uusia ja tuntemattomia. Laitoin haun omaan Luettujen kirjojen -tiedostoon. Kirjoitin Minna ja siinä vaiheessa kone siirtyi kohtaan Minna Eväsoja: Shoshin - aloittelijan mieli. Olen lukenut sen heinäkuussa kuusi vuotta sitten. Lainasin itselleni eilen Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa. Helena sanoi, että olet lukenut sen ennen. En muista. Näkee sitten. Iltamyöhällä oli vuorossa naisten em-jalkapallon ensimmäinen välierä, Englanti vastaan Italia. Englanti voitti 2 – 1 jatkoajan jälkeen ja selviytyi loppuotteluun.

Taavetissa

    

Lämpöaalto ei hellitä vieläkään. Yhdeksäntoista astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Eilen oli toinen peräkkäinen aamu, kun vietimme reilun tunnin ajan mustikkametsässä. Helena leipoi kotona kaurapohjaisen mustikkapiirakan. Marjoja riitti myös pieni rasiallinen pakkaseen. Muuten ulkoilimme eilen vain kirjasto- ja kauppareissun verran. Sää oli puolipilvinen eli aurinko paistoi ohuen pilvikerroksen läpi. Lämpötila kohosi silti hellerajan yli. Kirjoitin sivun lisää Vanhan-tarinaa. Sitä on yhdeksänkymmentäkuusi sivua. Mark Twain kirjassaan Omaelämäkertani mainitsee huomanneensa, että kirjoittaessaan tarinoitaan hänelle on käynyt usein niin, että kirja menee jumiin, kun se on noin puolivälissä eikä silloin auta muu kuin unohtaa se toistaiseksi. Kirja on kuluttanut siinä vaiheessa kaiken käyttöenergiansa ja vie puolesta vuodesta kahteen ennen kuin siihen kannattaa palata uudestaan. Minulle tuli tästä mieleen ja on ollut monena päivänä mielessä, onko meikäläisen Vanhan-tarina tässä tilassa ja tilanteessa? Toisaalta en ole kirjailija, vain kirjoittaja eli ehkä tämä sääntö ei koske meikäläistä. Helena katsoi eilen iltapäivällä läppäriltä sarjaa keittiön pöydän ääressä ja piirsi samalla. Myöhemmin hän siirtyi klaffipiirongin ääreen, kun minä lopetin päiväaherrukseni ja vaihdoin Mark Twainiin. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksatta osaa, Miinoitettu rauha. Hän sai luettua kirjansa loppuun ja minä omani.