Taavetissa

    

Vietämme vuoden 2025 viimeistä sunnuntaita ja joka on samalla Viattomien lasten päivä. Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Yön aikana on satanut ripaus lunta. Postauskuvana on keskustan liikerakennus lauantaina aamupäivällä. Kuva on otettu kauppareissulla ja tarkoituksella niin, että R-kioskin valot loistavat keltaisina. Ärrän toiminta päättyy kylällä eli ketjun norjalaisomistaja karsii kannattamattomia osia omistuksestaan ja Taavetti on yhtenä listalla. Liiketoimintaa. Muita ottamiamme kuvia on postauksessa kahdelta päivältä. Perjantaina on vielä näkyvissä paljasta nurmea ja osin on auringonpaistetta, mutta lauantai on harmaampi päivä ja sataa lumihiutaleita. Lainasin Don DeLillon romaanin Alamaailma. Olen lukenut sen kerran aiemmin. Eilen aamupäivällä Helena teki akvarelleja ja luonnoksia tiklistä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä aloimme lukea seuraavaa lukukirjaa ääneen, Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Helena otti lukuun illemmalla Selma Lagerlöfin teoksen Gösta Berlingin taru. Minä luin Veikko Huovisen novelleja kokoelmasta Lyhyet erikoiset. Hauskoja lyhyitä tarinoita.

Porton haamu

    

Porton haamu

Minusta oli kiva lukea ja lukea ääneen Norman Mailerin CIA-romaania Porton haamu. Siinä projektissa vierähti meiltä kuukauden verran. Luimme iltapäivin kahden tunnin rupeamia. Kirjassa on fiktiota ja faktaa. Ehkä siinä on myös arvauksia ja tulkintoja. Ajattelen niin. Kirja jakaantuu kahteen osaan. Kehyskertomuksena on Omega ja varsinaisena tarinana on Alfa. Alfa kattaa ajanjakson 1950-luvun puolivälistä kymmenen vuotta eteenpäin. Se sisältää Harryn muistelmat Palvelun parissa. Omega on myös Harryn tekstiä, mutta ajankohta on pari vuosikymmentä myöhemmin ja jolloin hän joutui painumaan maan alle ja pakeni viimein Moskovaan mukanaan mikrofilmeille tallennettu Alfa-käsikirjoituksensa. Omegassa vilahtelevat Alfan fiktiiviset henkilöt, joten nämä ovat jo mielessä valmiina ja osin muotoutuneina, kun henkilöt ilmaantuvat näkyviin niissä asemapaikoissa, joissa Harry tekee salaisen palvelun työtään. Alfassa Harry on alussa koulutuksessa ja valmistuttuaan toimeensa hänet siirretään Berliiniin, jossa on hankala asemanjohtaja Bill Harvey. Onko tämä Norman Mailerin omakuva? Berliinistä Harry jatkaa muutamaksi vuodeksi Montevideoon ja viimein Floridaan organisoimaan Castron vastaisia toimia. Kirjassa on tavallisen kerronnan lisäksi fiktiivisiä transkriptioita, kirjeitä, puheluita ja keskusteluja. Omega on teoksen alun sata sivua, mutta Omega palaa lyhyesti ääneen kesken kaiken ja vielä lopuksi ja loppu jää irralleen. Harry on lukemassa omaa tekstiään, heijastamassa sitä taskulampulla valaisten hotellin seinälle. Hän on itsekseen hotellihuoneessaan, verhot kiinni hämärässä ja lukee, mutta ei tiedä, mitä tapahtuu sitten. Kirja luo uskottavan vaikutelman. Tämä oli kolmas kerta, kun luin Porton haamun.

Helena: Eräänä lopputalven iltana vuonna 1983, kun ajelin sumussa Mainen rannikolla, maaliskuun udussa alkoi leijua muinaisten leiritulien muistoja, ja ajattelin algonquinheimon abnaki-intiaaneja, jotka tuhat vuotta sitten asustivat Bangorin tienoilla. 

Näin alkaa Norman Mailerin Porton haamu, yli tuhatsivuinen romaani CIA:sta.

Olen lukenut kirjan aikaisemmin, nyt kuuntelin. Pidän kirjailijan tekstistä, tavasta miten hän kuvaa ja kertoo. Myös kuunneltuna teksti tuntui hyvältä.

Sitten missä olit, kun Marilyn Monroe kuoli? Olin keittiössä silittämässä vaatteita, kun radiossa ilmoitettiin kuolemasta. Nuori minä järkyttyi, olimme Marilyn faneja me silloiset nuoret neidit.

Entä kun J.F.Kennedy kuoli? Kuuntelin silloista nuorten radio-ohjelmaa (taisi olla ainoa) kun ohjelma loppui. Mitään tietoa ei tullut, alkoi vain klassinen musiikki…

Teeveestä sitten kuulimme, mitä oli tapahtunut.

Mailerin teksti on niin elävää, että katsoin tavallaan filmiä, kun kuuntelin.

Taavetissa

    

Hyvää Tapaninpäivää. Tänään aamukuudelta oli aste pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuva on otettu eilen, joulupäivän aamulenkiltä. Huoltoaseman edustan valot loistavat upeina. Kahvio oli tietenkin kiinni, koska olimme varhain liikkeellä ja koska oli pyhäpäivä ja samoin olivat korjaamo- ja katsastuspuoli pimeinä. Eilen, joulupäivänä oli pilvistä ja hämärää iltaan asti, jolloin pilvet hajaantuivat ja kuunsirppi ja tähdet tulivat näkyviin. Kävimme eilen aamupäivällä toisen lenkin kaupalle ja takaisin. Jatkoin Tipit -tarinan muokkausta. Helena teki akvarelleja pitkin päivää, odotti välillä ja teki kaikkea muuta, kun työ kuivui ja palasi taas lisäämään myöhemmin jonkin siveltimenvedon. Iltapäivällä Helena teki kattilallisen sosekeittoa pakkaseen, kun luimme ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Kirjassa on tultu vuoteen 1963, jolloin presidentti Kennedy joutui salamurhan uhriksi ja menehtyi marraskuun kahdeskymmenestoinen päivä. Huomenna luemme Porton haamun viimeiset kaksikymmentä sivua. Olemme kirjoittamassa lukukokemuksesta lauantaina Kaunis kesäpäivä -blogiin. Helena luki eilen minulta saamaansa päiväkirjavihkoa ja Heinrich Böllin kirjaa Biljardia puoli kymmeneltä. Välillä hän teki ristikoita ja katsoi sarjaa läppäriltä. Minä luin Margaret Atwoodin novellikokoelmaa Poikkeustila. Hyviä novelleja. Kirja kuitenkin hajosi lukiessa käsiin, liimaukset irtosivat selkämyksestä ja jätin lukemisen kesken.

Taavetissa

    

Vietämme Joulupäivää. Tänä aamuna ennen kuutta lämpötila oli nollassa Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa ovat uudet joululahjapipot ensimmäistä kertaa käytössä eilen, aattona. Joulun tunnelmaa toivat myös henkilökohtaiset lahjat toisillemme. Helena sai minulta yhden päiväkirjan lisää, jossa on kaunokirjoituksella raapustettuna muistumia menneeltä syksyltä. Minä sain paketin akvarelleja, luonnoksia ja piirroksia, joista tulen kokoamaan kuvakansion ja josta aina jokin kuva näkyy jatkossa myös Kaunis kesäpäivä -blogissa. Joulun tunnelman mukaisesti oli lounaspöydässä jouluaiheinen liina ja ateriana perinteisiä laatikkoruokia, kinkkua, silliä ja puolukkaa. Laitoimme viesteinä joulutervehdyksiä ja vastaanotimme niitä. Eilen aamupäivällä tutkailin Tipit -tarinaa. Helena teki akvarelleja. Teimme lenkin pururadan kautta kaupalle. Kuvista näkyy, että joulu on varsin lumeton tänä vuonna. Iltapäivän aluksi luimme ääneen kolmekymmentä sivua Norman Mailerin romaania Porton haamu. Castro pitäisi saada hengiltä tai syrjäytettyä vallasta. Yltäkyllin salakähmäistä vehkeilyä. Helena luki edelleen Heinrich Böllin kirjaa Biljardia puoli kymmeneltä. Unilukemisena hänellä oli kevyt päiväkirjavihko. Minä aloin lukea Margaret Atwoodin novellikokoelmaa Poikkeustila.

 

Taavetissa

    

Hyvää ja rauhaisaa joulua. Tänään jouluaattoaamuna on neljä astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan akvarelli kolmenkymmenen vuoden takaa, aiheena talvinen iltahämärä Uron Meijerillä. Muita kuvia on otettu parvekkeelta ja kirjoista, jotka on jo luettu, kesken luvun tai luemme kohta. Elämme kirjojen keskellä. Ulkoilimme eilen pidennetyn kauppareissun verran. Aurinko paistoi matalalta radaltaan. Pientä pakkasta. Lounaana meillä oli peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, silliä ja puolukkasurvosta. Helena luki eilen aamusella loppuun Tipit -tarinan. Hän oli hieman varautunut. Aloin lukea itse tekstiä uudestaan, hitaasti ja rauhassa ja luin sivulle yhdeksäntoista. Tein pariin kohtaan parannusta tekstiin eli huomasin, että tekstin taso notkahti ja niinpä kirjoitin nämä kohdat uudestaan. Ei tullut Tipit vielä valmiiksi, vaan on yhä työn alla. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen kolmekymmentä sivua Norman Mailerin romaania Porton haamu. Kirjaa on jäljellä vajaa sata sivua. Joten luemme sitä vielä joulun pyhät. Helena maalasi eilen akvarellin. Luulen, että se tuli valmiiksi. Hän teki sitä monessa vaiheessa pitkin päivää, maalasi myös silloin, kun luimme Porton haamua. Myöhemmin Helena otti kutimen esiin ja istui sohvalla kuuntelemassa. Illemmalla Helena luki Heinrich Böllin kirjaa Biljardia puoli kymmeneltä ja minä luin loppuun Selma Lagerlöfin teoksen Gösta Berlingin taru. Vertaan sitä Charles Dickensin kirjaan Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit. Gösta Berlingin taru on kuin joki, johon liittyy puroja sieltä täältä tai kudin, jossa liitetään uusi väri jo olevien lisäksi.

Taavetissa

    

Tänään aatonaaton aamuna on kymmenen astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kunnantalo eilen aamupäivällä ja kuvasta näkyy, että maassa on ohut sipaisu kevyttä puuterilunta, jota tuuli luutii ojiin. Teimme eilen päivän ulkolenkin kauppareissun yhteydessä. Aloitimme kirjastosta, joka on jatkossa kiinni joulun ajan, neljä päivää. Jatkoimme Linnalantietä kunnantalon kohdalle, jossa käännyimme ja palasimme kaupalle. Paistoimme eilen kinkun, joten jouluruuat ovat nyt valmiina. Tänä vuonna meillä on ollut erilaista jouluvalmistelua kuin vuosi sitten, jolloin elimme muuttopuuhien keskellä. Luimme eilen iltapäivällä ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu ja kinkku kypsyi uunissa samaan aikaan. Kirjan fiktiossa pääsimme mukaan yölliselle venematkalle golfvirralle ja Kuuban viidakoihin ja takaisin. Salainen operaatio yön pimeydessä. Mieleeni tuli Ernest Hemingwayn postuumi romaani Saaret ja virta. Helena piirsi luonnoslehtiöönsä kuunnellessaan. Helenan oma luku-urakka, jonka hän otti alkusyksystä, lukea kaikki kuusi syksyn kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokasta, on viimein päättynyt ja eniten Helenaa miellytti Marjo Niemen Pienen budjetin sotaelokuva. Minä luin myös sen ja taisin sanoa Helenalle, että veikkaan sinun pitävän tästä eniten. Näin oli. Eilen Helena luki osan aikaa Tipit -tarinaa ja sen ohella ja unilukemisena oikeaa kirjaa, Heinrich Böllin romaania Biljardia puoli kymmeneltä. Kinkku tuli kypsäksi ja pääsimme illalla maistamaan sitä telkun ääressä, kun katsoimme vaihteeksi Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet.

Taavetissa

    

Joulu on jo ovella. Jouluviikko alkaa. Tänään, maanantaiaamuna oli kolme astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on pipareita jäähtymässä keittiön pöydällä. Eilen aamulla kävin läpi Tipit -tarinan lopun ja lähdimme vasta sen jälkeen kirjastoon ja kaupalle. Kuvasimme kylän kadunkulmia ja näkymiä. Lainasin Margaret Atwoodin kirjan Sokea surmaaja ja ehdotin Helenalle sitä seuraavaksi teokseksi, jonka luemme ääneen. Ehdotus meni läpi. Meillä oli aikoinaan Sokea surmaaja omassa hyllyssä ja olemme molemmat lukeneet sen, mutta siitä on aikaa paljon eikä kirjasta muista enää mitään. Eilen iltapäivällä luimme parin tunnin ajan ääneen Norman Mailerin romaania Porton haamu. Kirjan fiktiivisissä kirjeissä mainitaan hiljattain kuolleita, Hemingway, Faulkner ja Marilyn Monroe. Helena teki luonnoksia ja kutoi kuunnellessaan. Loppuiltapäivän ja iltayhdeksään asti luin Tipit -tarinaani ja luin läpi asti. Muutama korjaus tuli, mutta totesin, että teksti on nyt valmis. Lähetin sen Helenalle sähköpostiin. Ehdin vielä katsomaan loppua Carolinan ja Tampan välisestä jalkapallo-ottelusta, amerikkalaista jalkapalloa ja jonka kotijoukkue voitti 23-20.