Taavetissa

    

Nolla astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Mustekala ja kilpikonna -luonnos Helenan viime jouluna minulle antamasta akvarelli- ja luonnosnipusta. Sain aikoinani työelämässä kerran joululahjaksi neljän ruostumattomasta teräksestä prässätyn pikarin nahkakotelon, jonka kannessa olivat kirjaimet MJK. Aikaa myöten olemme keksineet leikkisiä, ajankohtaisia lauseita näiden kirjainten pohjalta. Esimerkiksi lauantai-iltana saunassa keksin lauseen: Mies juoksi kunnarin ja joka viittaa meillä ääneen luvussa olevaan Don DeLillon romaaniin Alamaaailma. Toinen keksimäni loru oli: Muuttaja jätti kotinsa ja joka viittasi juuri lukemaani Margaret Atwoodin Poikkeustila -kokoelman novelliin Se toinen paikka. Eilen aamulla Helena piirsi, ratkoi ristikoita ja pelasi pasianssia. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Lähdimme aamulenkille puoli yhdeksän jälkeen. Ostimme kaupasta kaalinkerän, porkkanapaketin ja jauhelihaa kaalilaatikkoa varten. Kotona Helena pieni kaalin silpuksi ja alkoi keittää sitä. Kaalilaatikkoa valmistui kolme kahden hengen ruoka-annosta. Söimme lautaselliset lounaaksi ja loppu meni pakkaseen. Luimme eilen iltapäivällä ääneen kolmekymmentä sivua Don DeLillon romaania Alamaailma. Olemme siinä sivulla kaksisataakuusikymmentä. Kirjassa on yhdeksänsataa sivua. Helena luki myöhemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan avausosaa Huonemiehen poika. Minä luin Margaret Atwoodin novellikokoelmaa Poikkeustila. Iltamyöhällä katsoimme aluksi nhl-jääkiekkoa ja kymmenestä alkaen nfl-jalkapalloa, jossa olivat vastakkain New England Patriots ja Houston Texans. Ottelu päättyi lukemiin 28-16.

Taavetissa

    

Rukouspäivä. Rukoilemiseen on varmaan aihetta. Voisi rukoilla vaikka, että ihmiset näkisivät poliitikkojen luoman harhautusverhon läpi ”suden isoäidin vaatteissa”. Tosin etsikkoaika taisi mennä jo. Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on hetki ennen tiskaamista lounaan jälkeen. Meillä on taloustöissä sellainen työnjako, että Helena tekee ruuat ja minä tiskaan. Otin eilen tämän kuvan, rajasin sen ja Helena hyväksyi sen postauskuvaksi. Pari tuntia myöhemmin luimme ääneen Don DeLillon romaanista Alamaailma kohtauksen, jossa aikuiset, keski-ikäiset miehet tiskasivat astioita vanhan äitinsä luona. Eilen Helenalla oli pallo mielessä, baseballpallo, josta pitäisi tehdä hieno postauskuva siihen mennessä, kun olemme lukeneet Don DeLillon romaanin Alamaailma ja kirjoitamme lukemastamme ja kuulemastamme tuoreet kokemuksemme. Eilen aamiaisen jälkeen Helena teki heti ensimmäisen luonnoksen palloaiheesta. Hän ehdotti myös, että minä piirtäisin oman ideani kuvasta. Tein sen, vaikka minun piirrokseni on silkka töherrys. Sutaisin piirrokseni kesken Tipit -tarinan muokkausta. Eilen päivän valjettua teimme ulkoreissun Linnalantietä kirjastoon ja kaupalle. Iltapäivän aluksi nautimme kahden tunnin ajan Don DeLillon tekstistä kirjassa Alamaailma. Minun lukiessani ääneen Helena istui työpöytänsä ääressä piirtämässä ja siirtyi hetkeksi myös sohvalle ja otti kutimet esiin. Helena jatkoi myöhemmin Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä -äänikirjan kuuntelua. En yllättynyt, kun hän otti unilukemiseksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan avausosan Huonemiehen poika. Helena lupasi syksyllä itselleen ja minulle, että aloittaisi Päätalon Iijoki-sarjan vasta, kun vuosi vaihtuisi. Minä luin illalla Margaret Atwoodin Poikkeustila -novellikokoelmaa. Iltaviimeiseksi katsoimme televisiosta nhl-jääkiekkoa, Boston vastaan Minnesota, jonka vierasjoukkue voitti jatkoajalla 4-5.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Linnalantietä pitkin itään Kivimäessä. Kuva on otettu pari päivää sitten. Eilen kävimme aamulenkillä Kivimäessä ennen yhdeksää ja jolloin oli vielä hämärää. Palasimme keskustaan ja kirjastoon. Helenalla oli noudettavana Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä, joka oli yllättäen ja hämmästykseksemme cd-levy, äänikirja. Helena lainasi sen kuitenkin. Hänen vanhassa Lenovo-läppärissä on cd-asema ja hän alkoi kuunnella kirjaa eilen iltapäivällä sen jälkeen, kun olimme lukeneet ensin ääneen parin tunnin ajan Don DeLillon ”pallotarinaa”, Alamaailma. Olemme lukeneet tästä kirjasta vajaan neljänneksen. Eilen aamulla Helena piirsi luonnoksia, pelasi pasianssia, ratkoi ristikoita ja katsoi MacBook-läppäriltä jotain sarjaa. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Illalla luin loppuun Isaac Bashevish Singerin teoksen Kaksi maailmaa jälkimmäisen osan Illan tullen, yön pimeten. Singerin kirja oli varsinaista vuoristorataa tai myrskyssä heilahtelua aallokosta toiseen. Vaikka olen nähnyt vain satunnaisina välähdyksinä nykyisiä suosittuja televisiosarjoja, tuli mieleen, että Singeriä voi pitää näiden draamojen kirjoittajien oppi-isänä. Eli voisi sanoa, että sarjanikkarit ovat lukenut Singerinsä, samalla lailla kuin monet kriitikot luonnehtivat uusista jännärien tekijöistä, että he ovat lukeneet Kinginsä. Eilen illalla katsoimme vielä jääkiekkoa Euroopan kulttuuripääkaupungista, Oulusta, Kärpät vastaan Lukko, jonka ottelun kotijoukkue voitti lopulta lisäajalla 5-4.

Taavetissa

    

Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Leutoa talvisäätä. Samanlaisena säätila jatkuu ennusteen mukaan lähipäivät. Postauskuvana on meillä luvussa olevien kirjojen kansia, Max Seeckin Petetty, Don DeLillon Alamaailma ja Isaac Bashevish Singerin Illan tullen, yön pimeten, joka on Kaksi maailmaa sukukronikan jälkimmäinen osa. Helena luki Seeckin kirjan Petetty. Hän piti siitä. Don DeLillon Alamaailmaa luemme ääneen. Sataseitsemänkymmentä sivua on luettu ja sivuja on kaikkiaan yhdeksänsataa. Olen lukenut Alamaailman kerran ennen, mutta Helena ei. Tekstissä tulee vastaan tuttua kerrontaa, mutta en muista miten tarina etenee. Singerin sukukronikka on minulla loppupuolella. Tekstistä huomaa, että se on ilmestynyt alun perin jatkokertomuksina lehdissä. Teksti on hajanainen. Draamaa on ylettömiin. Singer kirjoittaa hyvin ja jonka olen kertonut jossain edellisessä postauksessa, mutta tarinan henkilömäärä paisuu liiallisuuksiin. On vaikea pysyä mukana, kuka on kuka. Jokin saa minut kuitenkin jatkamaan kirjan parissa. Ehkä odotan loppusolmuja. Helena piirsi eilen luonnoksia, piirsi myös kuunnellessaan, kun luimme Alamaailmaa. Minä muokkasin Tipit -tarinaa aamulla ja lisää iltapäivällä. Illalla katsoimme televisiosta muun muassa Hercule Poirotia.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on otettu eilen, Sakarin päivän aamuna aamiaispöydässä, jossa oli sydämin koristellun lahjapussin päällä tummanharmaat villasukat. Kun luimme tämän vuoden puolella ääneen Sokea surmaaja -romaania, Helena istui välillä vieressäni sohvassa ja kutoi näitä sukkia. Eilen hän kutoi myös, kun luimme ääneen Don DeLillon kirjaa Alamaailma. Helena piirsi eilen ja minä muokkasin Tipit -tarinaa. Aamupäivällä Helena pyyhki lattiat staattisella liinalla ja minä vein matot ulos, viskasin ne suoriksi puhtaalle lumelle, kääntelin niitä lumessa, tamppasin telineellä ja jätin tuulettumaan puoleksi tunniksi. Lähdimme eilen lenkille ja kirjasto- ja kauppa-asioille tarkoituksella vasta kymmenen aikoihin, jotta Alko ehti avata ovensa. Helenalle oli tullut kirjastoon noudettava varaus, Max Seeckin dekkari Petetty, jota hän luki illemmalla. Lounaaksi meillä oli eilen kermaperunoita ja viimeinen jouluksi valmistettu porkkanalaatikko. Lisukkeena oli muutama lihapulla pakkasesta ja puolukkasurvosta. Illalla luin Isaac Bashevis Singerin kirjaa Illan tullen, yön pimeten.

Sokea surmaaja, Cosmopolis ja Kalvas hehku

    

Sokea surmaaja, Cosmopolis ja Kalvas hehku

Luimme vuodenvaihteen molemmin puolin ääneen Margaret Atwoodin romaanin Sokea surmaaja ja josta kerromme tässä postauksessa, minä ääneenlukukokemukseni ja Helena kuuntelijan kokemuksen. Mieleen tuli liittää mukaan myös lukukokemukset Don DeLillon kirjasta Cosmopolis ja Vladimir Nabokovin teoksesta Kalvas hehku, koska luimme niitä kumpikin itseksemme Sokean surmaajan rinnalla.

Sokea surmaaja on upea teos, täydellinen lukukirja. Hyvä juoni, elävä teksti, uskottavat henkilöhahmot ja joustavat siirtymät edestakaisin aikakaudesta toiseen, nykyisyydestä menneisyyteen ja takaisin. Margaret Atwood kertoo upean tarinan, jonka lukija elää mukana. Tämän parempaa lukuromaania ei ole.

Cosmopolis -romaanin olen lukenut ehkä neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla pidin sitä teennäisenä ja leikittelevänä. Nyt neljännen kerran jälkeen olen lumoutunut tekstin upeudesta, hienoudesta ja tarkkuudesta. Luin viimein tätä kirjaa tarpeeksi hitaasti, kuin runoa, hitaasti ja pieninä annoksina. Ymmärsin tekstin kokonaan, uskon niin, kaikkine hienouksineen eikä kirja ollut mitään konstailua. Samalla kirja menee kuitenkin lukuromaanin ja jonkin sitä seuraavan tason rajamaille. Esimerkiksi en valikoisi sitä luettavaksi ääneen, sillä kirja vaatii kertaamaan jo luettua ja maistelemaan uudestaan vasta luettua. Cosmopolisin lukeminen muistuttaa tekstin tutkimista. Kun luin Cosmopolista, mieleeni tuli Vladimir Nabokovin Kalvas hehku, jonka luin aiemmin ja varsinaisesti se, miten Cosmopolis eroaa Kalvas hehku -teoksesta ja miten nämä molemmat eroavat Sokea surmaaja -romaanista.

Kalvas hehku on runon ympärille rakennettu kirja. Kalvas hehku on myös mainitun runon nimi ja joka on runomuotoon kirjoitettu tarina ja muistelma. Minun runovainuni pitää sitä epärunona. Kalvas hehku -runo on varustettu esipuheella, kommentaareilla ja hakemistolla. Kaikki nämä ovat fiktiivisiä. Kuvitteellinen runoilija John Shade on runon Kalvas hehku tekijä. Kuvitteellinen Charles Kinbote -niminen toimittaja on koonnut runon ympärille kommentaarit viitteineen. Ymmärrän, että kirja on jonkinasteista pilaa ja satiiria. Luin sen vasta toisen kerran ja totesin, että kirja ei ole toimiva lukuromaani. En pitänyt siitä. Se oli keinotekoinen.

Yhteenvetona Kalvas hehku ei toimi minun mielestäni lukuromaanina, Cosmopolis menettelee ja viehättää, kunhan lukee kirjaa kuin runoa, mutta Sokea surmaaja on täydellinen luettava, palkitseva, nerokas ja upea.

Helena: Margaret Atwoodin romaanin Sokea surmaaja tarina on pitkä, monipolvinen ja hyvin kirjoitettu. Pidin tyylistä ja tekstistä. Tarina kulki monessa kerroksessa ja eri ajoissa ja ihmisissä. Kun virkkaan isoäidin neliöitä tehdäkseni peittoa ja on paljon erivärisiä paloja, tulee se vaihe, jolloin ne kootaan ja yhdistetään ja koin, että Sokea surmaaja on koottu samalla tavoin. Pidin kirjasta.

Don DeLillon romaani Cosmopolis kuvaa Amerikkaa, New Yorkia ja rahaa. Limusiinilla Manhattanin toiselle puolelle. Tapahtumien runsaus, presidentin autosaattue, rap-idolin hautajaiset, elokuvan kuvaus ja mielenosoitus. Autossa käy ihmisiä työtehtävissä. Turvallisuus, tekniikka, terveys ja raha ovat tärkeitä asioita. Välillä päähenkilö poistuu autosta, mutta aina ei tarvitse.

Silti ase on oltava, muuten ei pärjää.

Pidän DeLillon tavasta kertoa. Luin Cosmopolisin ensimmäisen kerran 2003.

Luin Vladimir Nabokovin kirjan Kalvas hehku 13.2.2015 ensimmäisen kerran. Olen varmaan pitänyt kirjasta, kun ei ole mitään negatiivista mielikuvaa. Neliosaisen runoelman neljä laulua luin rauhallisesti, välillä ääneen ja yritin saada tuntuman runon rytmiin, mutta tuntuma jäi ”siksakiksi”. En oikein pitänyt

Pale Fire on kirjan alkuperäinen nimi. Kommentaariosuus ei innostanut. Luin Kalvaan hehkun nyt toisen kerran, mutta aion lukea joskus kolmannenkin kerran. Ajattelin myös, että pilkkaako kirjailija lukijaa?

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on tiilipiippu Linnalantien varrella. Kävelimme eilen aamulla Kivimäkeen ja palasimme samaa tietä takaisin kaupalle. Meillä oli liukuesteet talvilenkkarien kannoissa liukkaiden tienpintojen varalta. Helena piirsi eilen niin kuin joka päivä. Hän pelasi lisäksi pasianssia, ratkoi ristikoita, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Don DeLillon romaania Cosmopolis. Minä muokkasin Tipit- tarinaa aamupuolella ja illansuussa luin läpi tekstin alun kaksikymmentäyksi sivua. Tein muutaman poiston ja lisäyksen. Lounaaksi Helena kokkasi eilen perunoita ja rouskukastiketta ja päivälliseksi oli pannukakkua. Luimme iltapäivän aluksi ääneen Don DeLillon romaania Alamaailma. Luimme kirjassa olevan Prologin loppuun ja joka kuvaa Giantsin ja Dodgersin välistä baseball-ottelua lokakuun kolmantena vuonna 1951. Luin illemmalla Isaac Bashevis Singerin kirjaa Illan tullen, yön pimeten. Huomenna julkaisemme kirjapostauksen Sokea surmaaja, Cosmopolis ja Kalvas hehku.