Terveisiä Taavetista

    

Kaksitoista astetta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Postiluukussa odotti Luumäen Lehti. Pääkirjoituksessa valitettiin yleisökatoa Taavetin Teatteripäivillä ja oli epäilys, että someinformaatio ei ilmeisesti riittänyt? Totta. Teatterin luulisi olevan näkyvää, lakanabanderolli Linnalantien yli tai edes kyltit valaisinpylväiden kyljissä ja nämä liehumassa monta päivää etukäteen. Moni tapahtuma kilpailee samoista kuluttajista, jotka suunnittelevat tekemisensä vähintään kahden päivän viiveellä eikä ekstempore. Illalla meillä meni jälleen puolenyön yli, kun katsoimme naisten EM-jalkapalloa. Ruotsi ja Hollanti voittivat niukasti omat ottelunsa niin kuin oli oletettu. Tähän mennessä vasta Englanti ja Saksa ovat varmistaneet tiensä jatkopeleihin. Helena luki loppuun Sheldonin Koston jumalat -jännärin ja oli tyytyväinen siihen. Doris Lessingin muistelmat ovat hänellä yhä kesken. Eilisessä postauksessa kirjoitin, että olen huolissani Miki Liukkosen romaanin O jatkosta. Olen edelleen. Leviääkö se käsiin? Siinä oli sellainen minun mittapuuni mukaan huonompi kohta. Raikkaus vaihtui sutuksi. Kun suttuhuttu oli ohi, tilanne kyllä parantui jälleen, mutta etenen silti varuillani. Kuusisataa sivua luettuna ja kaksi ja puolisataa edessä. Minkälaisen solmun kirjailija tekee tähän loppuun? Onko hän ottanut liian monta henkilöhahmoa, draamalinjaa ja juonnetta samoihin kansiin? David Foster Wallacen henki leijuu yhä koko sanakoosteen yllä kuin paikalle lehahtanut vanha varis.

TerveisiäTaavetista

    

Ukkonen ja saderyöppy ylitti Luumäen Taavetin eilen illalla. Nyt on sateen jälkeinen sumea sää. Aamulenkillä oli aikataulunmukaisia autoja ja yksi tukkirekka. Varikset ja harakat nokkivat jotain kiertoliittymän reunalla. Naisten EM-jalkapallossa veikkasin taas pieleen, kun oletin Suomen voittavan Tanskan. Meni nurin, tappio nolla yksi. Saksa oli puolestaan Espanjaa parempi kaksi nolla. Eilen käsikirjoituksessani kääntyi sivu 200. Rummut pärisivät. Kirjailija Veijo Meri teki aikoinaan, kun ei ollut vielä tietsikoita, sellaisen kokeen, että teippasi konekirjoitusarkkeja peräkkäin. Hän oli huomannut, että arkin päättyminen vaikutti tekstiin tai hän oletti niin. Tietokoneella tämä juttu toimii automaattisesti, ei manuaalista rivinvaihtoa eikä uuden arkin rullaamista telalle. Niitä aikoja. Helena lukee edelleen Doris Lessingin omaelämäkertaa Ihon alla. Toinen lapsi tulossa. Rinnakkaislukukirjana Helena nauttii Sidney Sheldonin jännityksestä. Minulla on Miki Liukkosen romaani O vaiheessa, olen jossain sivulla 550, joka tapauksessa kohdassa, jossa kirjailija tuo ensin uusia, värikkäitä hahmoja mukaan sanakeitokseensa, mutta hylkää ja listii nämä muutamia kymmeniä sivuja myöhemmin. Onko Liukkosen ote herpoamassa, onko hän eksyksissä, kääntyilee sanahäkissään puolelta toiselle eikä tiedä mitä kehikon osaa vahvistaisi seuraaksi vai eikö mitään? Huolissani jään odottamaan tarinan jatkoa, iltapäivää ja iltaa, jolloin avaan O:n seuraavan kerran.

Terveisiä Taavetista

   

Yöllä piti sataa, ei kuitenkaan näemmä Luumäen Taavetissa. Tummat pilvet vain näyttäytyivät illansuussa idän taivaanrannassa. Rusakko loikki iltahämärissä Joukolantietä pitkin. Nyt aamulla on pilvistä. Tunnin aamulenkin jälkeen, kun palasimme Patteritieltä alas Joukolantietä, orapihlaja-aidan vieressä oli todennäköisesti sama rusakko maastoutuneena kuin illalla. Helena näki sen ensin ja alkoi ottaa siitä kuvia. Me tapaamme veikata Helenan kanssa keskenämme huvin vuoksi tulevia jalkapallo-otteluita. Helena hämmästyi, kun minä väitin eilen, että Norja voittaa Englannin. Hän oli toista mieltä ja oikeassa, sillä Englanti oli parempi kahdeksan nolla. Alkuillasta Itävalta voitti Pohjois-Irlannin kaksi nolla. Tein sellaisen huomion, että Itä-Euroopan maat puuttuvat kaikki naisten jalkapallon EM-kisoista. Juuri ne maat, joissa naisten asema on jotain muinaisempaa kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Venäjän joukkue selviytyi ainoana mukaan Euroopan laitakulmalta, mutta senkin kävi niin kuin kävi. Helena lukee seuraavaa Sidney Sheldonin jännäriä Koston jumalat. Samoin välillä Doris Lessingin omaelämäkertaa Ihon alla. Eilen Helena painotti sitä, että Martha Questin tarina Väkivallan lapset -sarjassa on keksitty, mutta tietenkään kolonialistinen Afrikka ei ole keksitty eikä sodanjälkeinen Lontoo pommitusten jälkineen. Olen lukenut yli viisisataa sivua Miki Liukkosen romaania O. Tarinat etenevät, yhtyvät ja kietoutuvat toisiinsa kuin kuteet ja värit räsymatossa. Teksti on värikästä, kuvaavaa ja raikasta. Annan kirjailijan kuljettaa.

 

Terveisiä Taavetista

   

Yhdestoista päivä heinäkuuta Luumäen Taavetissa. Aamuviideltä lämpömittarissa yksitoista astetta. Eilen naisten EM-jalkapallossa päättyi ensimmäinen alkuottelukierros: Belgia ja Islanti pelasivat tasan yksi yksi ja iltaottelussa Ranska voitti Italian viisi yksi. Olemme katsoneet toistaiseksi kaikki nämä kisaottelut ja voi kehua, että peliesitykset ovat olleet hienoja ja nautittavia. Ei suurta eroa, jos vertaa miesten peleihin, mutta tuntuu kuin kentällä näkisi naisten otteluissa vähemmän taklaustilanteita, mikä minusta on vain hyvä. Pitempiä pallottelujaksoja ja vähemmän pelikatkoja. Eilen satoi välillä ja tänään ja huomenna on luvassa lisää sateita. Jos ennuste pitää paikkansa, kulovaroitus on ohi Etelä-Karjalassa ylihuomenna. Mustikat saivat vettä. Työn alla olevassa käsikirjoituksessani on sivuja 195. Olen ahertanut sen parissa kaksi ja puoli kuukautta. Helena luki Sheldonin jännärin ja löysi hyllystämme seuraavan rikoskirjan, Martin Russellin Kiristäjän. Doris Lessingin Ihon alla on hänellä myös luvussa. Kysyin missä määrin Martha Quest, Väkivallan lapset -sarjan päähenkilö, muistuttaa Dorista ja Helena oli sitä mieltä, että Marthassa on joitain Doriksen piirteitä, mutta nämä eivät ole samoja henkilöitä. Miki Liukkosen romaani O on minulla puolessa välissä. Se on ameeba tai kuvailisinko sitä vesipisaraksi, joka on pudonnut kaakelilattialle ja muodostaa siinä yhtenäisen laikun ja roiskeita. Se on vesipisaroita, joita putoaa yksitellen, samaan kohtaan ja vaihdellen ilmavirissä ja jotka kerrostuvat ja muodostavat kuvion. Teimme aamulenkin ja tarinoimme kahden vastaantulijan kanssa. Helena otti valokuvia järjestelmäkameralla ja minä kännykällä kohteena edelleen kuutostien ja Savitaipaleentien eritasoliittymä. Samoja kuvia, mutta ehkä niissä on silti jotain vaihtelua, sää, vuodenaika, kasvien eri aikoihin alkavat ja päättyvät kukoistukset.

 

Terveisiä Taavetista

   

Yksitoista astetta sunnuntaiaamuna viideltä Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä ja asvaltilla märkiä laikkuja ohimenneen sadekuuron jäljiltä. Kuuden jälkeen aamulenkillä. Kaltattuja ojanpieliä, mutta heiniä joutomaalänteillä. Heinäkuu jatkuu jalkapalloiluna. Eilen Sveitsi ja Portugali pelasivat tasan kaksi kaksi ja myöhäisottelussa Hollanti Ruotsi myös tasan yksi yksi. Helena luki loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan päätösosan Muutoksen aika. Hänelle lukukerta oli kolmas. Kysyin häneltä kirjasta saunassa ja hän vastasi, mutta sitten keskustelu polveili saman tien johonkin muuhun. Langanpää, joka ei johtanut mihinkään. Helena löysi kirjahyllystämme välilukemisiksi Sidney Sheldonin esikoisjännärin Kuin rotta loukossaan ja hämmästeli oliko Sheldon näin hyvä? Luimme Sheldonia kauan sitten, kun miehen kirjoja alkoi ilmestyä suomeksi. Kirjojen kierrätystä. Maapallon pyöriessä menneet kirjat tulevat uudelleen vastaan ja seassa on aina myös satunnaisesti uusia niteitä. Uudet kirjailijat syntyvät ja vanhat jäävät elämään. Kirjamaailmassa kuolevat vain unohdetut. Se on kirjallinen armomurha. Minä etenen Miki Liukkosen romaania O, jalkapallon takia verkalleen, mutta eihän tässä ole kiirettä. Kun tartuin tähän kahden tiiliskiven paksuiseen paperitolloon, en kuvitellutkaan, että selviäisin siitä sukkelaan. En tiennyt edes onnistuisiko uusi tuttavuus minulle, Miki Liukkonen, lunastamaan odotukseni, mutta kyllä, hän teki sen.

 

Terveisiä Taavetista

   

Teimme aamukävelyn hienonhienossa sateessa. Vallitiellä säikäytimme rusakon liikkeelle makuukselta omakotitalon kuusiaidan vierestä. Luumäen taavettilaisia. Eilen iltalehtien lööpeissä ei näkynyt, että Suomen naiset pelasivat illalla korkean tason jalkapalloa. Espanja voitti neljä yksi. Myöhäisottelussa Saksa otti neljä nolla voiton Tanskasta. Helena kyllästyi ”Nyt sattuu-uu-uu!” -tyyliseen selostukseen ja vaihtoi tulemaan tuutista ruotsia. Koska en erityisemmin katso televisiota, luulin toissailtana ohjelmaa – Miki Liukkonen Sivullinen – luulin sen olevan dokumentti itse kirjailijasta, mutta se olikin yksi sellainen jakso sarjasta ohjelma-sapluunaa, jossa tunnettu henkilö käy tapaamassa keitä milloinkin jonkin aiheen pohjalta ja turistaan hetken, pannaan nauha purkkiin ja suolletaan ulos televisiosta. Ei mitään, ihan jees, kelpaa, mutta tyyliä tietämättömänä haksahdin luulemaan, että kyse on kulttuuri- ja kirjallisuusohjelmasta. Olen aikaani jäljessä, reliikki. Liukkosen romaania O olen lukenut 328 sivua. Lainasin sen Luumäen pääkirjastosta. Kirjan sivusta näkyi, että sitä oli luettu vajaa puolet ja totesin, että sivulla 328 menee raja. Käyn tästä eteenpäin ennen lukematonta. Paksujen kirjojen tilanne: Kaikki lukijat eivät tartu niihin. Niissä on liikaa haastetta. Helena otti sänkykirjaksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa – ei ensimmäistä kertaa, koska se on kevyempi käsitellä sängyssä selällään. Hänellä on erinäisiä Doris Lessingin kirjoja luvun alla.

 

Terveisiä Taavetista

    

Upea kesäaamu Luumäen Taavetissa. Maitohorsmia ja kukkimaan alkavia ahdekaunokkeja. Tukkirekkojen tuoksuvanoja. Naisten jalkapallon EM-turnauksessa ovat kaikki pohjoismaat edustettuina eli selvityivät Euroopan kuudentoista parhaan joukkoon. Sitä voisi korostaa. Eilen Norja voitti hienosti Pohjois-Irlannin neljä yksi. Olen seurannut viime aikoina vähemmän jalkapalloa ja esimerkiksi naisten EM-karsinnoista katsoin vain jonkin hajaottelun. Siksi piti kerrata, kun Flashcore.fi -sivuilla oli muissa lohkoissa odotetusti neljä maata kussakin, mutta C-lohkossa oli mukana viides maa, Venäjä. En ymmärrä miksi? Onkiessani tietoja minulle selvisi, että Venäjän naiset kukistivat Portugalin ratkaisevissa, keskinäisissä otteluissa, mutta sanktiona Venäjä pantiin hyllylle ja Portugali pääsi takaovesta kisoihin. Voi Venäjän naisia. Opetus on kai se, että nuhteettomuus on tärkeää. Urheilijan pitää miettiä tarkkaan ja sovittaa taustansa ja varmuudeksi sanansakin oikein, jos mielii päästä kisoihin. Urheilu ei ole enää mitään leikintekoa. Olen käsittänyt väärin. Jaa, onhan ne polvirukoukset peliviheriöllä. Koreografi voisi lisätä niihin jonkin pyörähdyksen, jotta kuvio olisi vielä näyttävämpi. Eikö? No ei sitten, olkoon, ei enää urheilua urheiluna. Helena luki eilen loppuun Doris Lessingin esikoisteoksen Ruoho laulaa. Hänelle tuli siitä mieleen Faulkner, koska tapahtumat sijoittuvat maalle ja ovat epäonnisia. Helena lainasi kirjastosta Lessingin omaelämäkerran molemmat kirjailijan valmiiksi saamat osat, Ihon aika ja Varjossa vaeltaja. Ne kattavat vuodet 1919 – 1962. Minä olen vaeltanut kolmanneksen Miki Liukkosen kirjasta O. Kun uimarikaverukset istuvat pukuhuoneen penkillä, puhuvat, hönkäilevät ja vitsailevat, tulee väistämättä mielleyhtymiä David Foster Wallacen Infinite Jest -romaanin tenniksenpelaajien treenien jälkeisiin hetkiin. Infinite Jest on käännetty suomeksi nimellä Päättymätön riemu. Olen lukenut kirjan molemmilla kielillä.