Muutto

       

Taiteellisia koirapiirroksia Luumäen Taavetin keskustassa, kirkkaiksi pohjamaalatuissa sähkökaapeissa. Kiertelimme niitä kauppareissulla. Viikko muuttoon. Eilen sunnuntaina valmistauduimme tähän viikon päässä odottavaan koitokseen, Helena lukien Agatha Christien kirjaa Neiti Lemon erehtyy, jonka hän luki tänään aamiaisella loppuun ja aloitti Kurpitsajuhlan ja minä aloin eilen käydä läpi lyöntivirhekorjauksia Yli -käsikirjoituksen ensimmäisestä versiosta. Arvioin hatarasti, että siihen menee kaksi tai kolme päivää, mutta eilen etenin vain sivulle 55. Eli tarkentunut ennakkoarvio on, että vietän näiden korjausten parissa vielä neljä päivää. Se tarkoittaa, että vasta tulevana perjantaina olen tehnyt tämän osion, jota suunnittelin. Tarkoittaa myös, että tulevina perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina on viime päivien ja lopulta hetkien järjestämisiä ja pakkaamisia maanantain muuttokuljetusta varten. Eilen iltapäivällä saunoimme, katsoimme jalkapallo-ottelun, elokuvan Piina, jossa Kathy Bates näytteli yhtä hurjana kuin aina ja puolenyön aikaan pistäydyimme pihalla katsomassa täysikuuta. Se on jo pienenemässä. Jupiter oli siinä kuun tuntumassa. Almanakan mukaan Jupiter, vaikka olen pitänyt sitä erheellisesti Marsina. Eilen teimme myös kävelylenkin Salpausselän harjanteella ja saimme kuulo- ja näköhavainnon närhestä. Tällä kertaa ei löytynyt hirvikärpäsiä.

Muutto

    

Tänään aamuviideltä puoli astetta talon mittarissa Luumäen Taavetissa. Sarastuksen hetkellä lukema painuu miinukselle. Eilen illalla pimeän laskeuduttua pääsimme ihailemaan jälleen täysikuuta. Eilen luin iltapäivään, kello kahteen mennessä Yli -käsikirjoitukseni loppuun. Ensimmäinen kirjoituskerta paitsi, että loppu ei ole vielä hahmolla. Teksti päättyi sen takia, että lähdimme matkalle. Ehkä se oli siinä ja hyvä niin tai sitten ei. Olin tyytyväinen lukemaani, mutta en ole varma, onko se jalostunut draamaksi asti vai ei? Helena ehdotti, että lähettäisin tekstin kuitenkin hänelle sähköpostiin ja tein sen. Hän väitti osaavansa lukea sen, vaikka siinä on lukuisia lyöntivirheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja selvästi niitä kohtia, joita tulen parantelemaan tai muokkaamaan. Harkitsen, että otan Yli -tekstin auki tänään, käyn sitä läpi ja teen lyöntivirhekorjaukset. Siihen menee kaksi, kolme päivää, jotka olemme jumissa täällä muuttolaatikoiden keskellä ja katselemme riisuttuja seiniämme. Tai vaihtoehtoisesti luemme, katsomme televisiota ja teemme kävelylenkkejä. Tietenkin on bloginpito, sen, tämän kirjoittaminen, kuvien valikointia, omat päiväkirjamerkintäni koneelle ja kaunokirjoituksella raapustelua niihin vihkoihin, joita Helena saa jatkossa merkkipäivinä tai muuten vain. Jätän jälkiä. Helena luki eilen Agatha Christien Paddingtonista 16:50 ja nyt on vuorossa Neiti Lemon erehtyy. Tuttuja tekstejä kaikki, mutta tuttujenkin parissa viihtyy.

Muutto

   

 

Aste talon mittarissa tänään aamuviideltä. Yöllä jalkapallo-ottelun välissä kävimme ihailemassa täysikuuta pihalla. Eilen Helena laittoi pienen arkkupakastimemme päälle ja siirsi vähin erin tällä satokaudella keräämiämme mustikoita ja korvasieniä sinne. Pitää laatia ruokalistaa, mitä syömme tulevina, muuttoa edeltävinä päivinä ja tehdä sen mukaan täsmäostoksia jääkaappiin. Se pitää sulattaa loppuviikosta. Eilen tein sen verran muuton eteen, että kaksi banaanilaatikkoa tuli sidontavalmiiksi ja kolme laatikkoa on nyt auki ja odottavat viimeisiä täydennyksiä. Helena aikoo tehdä valikoimaa keittiössä ja muutenkin, mitkä tavarat joutaa jo panna pakettiin ja mitä ei vielä. Eilen hän luki Agatha Christien dekkarit Murha maalaiskylässä ja Kohtalokas viikonloppu ja aloitti kirjaa Paddingtonista 16.50. Tämä viimeinen on ensimmäinen Agatha Christie, jonka luin aikoinani. Jatkoin eilen Yli -käsikirjoitukseni parissa. Luin yli sata sivua sivulle 204. Suunnittelen, että pidän tänään lukupäivän ja luen kässärin loppuun. Idea tähän käsikirjoitukseen ja nimenomaan sitä edeltävään kirjoitukseeni tai kipinä, josta tämä ja nämä molemmat tulevaisuusfiktioni saivat alkunsa, on muutama vuosi sitten julistettu kirjoituskilpailu, jossa haettiin tulevaisuuteen ajoittuvaa romaania. Keksin Roton. Se tuli ilmasta. Kirjoitin sen ja osallistuin kilpailuun, mutta en sijoittunut. Vajaa vuosi sitten herättelin Roton uudestaan henkiin ja työstin sitä puoli vuotta. Nimesin sen toisin: Et tiedä minne olet menossa. Kun olin saanut sen valmiiksi ja Helena oli lukenut ja hyväksynyt sen ja olin postittanut käsikirjoituksen eri tahoille, aloin kirjoittaa jatkoa tarinaan. Jatko oli hautunut mielen taka-alalla ja olin jo päässäni kirjoittanut osia ja katkelmia, kun Helena Roton luettuaan kaipasi siihen jatkoa. Okei, kirjoitan. Tapahtuma-aika on molemmissa teksteissä vuosi 2053. Kuukausi sitten tai varhemmin, kun naputtelin Yli -tekstiä koneelle, tiesin, että seuraava kirjoitukseni on jatkoa tähän. Kolmas kirja ja osa. Miten kirjoittaa se/ne niin, että ne ovat luettavissa erikseen, mutta niveltyvät silti yhteen? Entä miten saavuttaa se vaadittava, kirjallinen taso, että jokin kustantaja kiinnostuu tekstistäni? Sitä ei tarvitse kysyä sentään, mitä teen syksyllä tai miten saan aikani kulumaan?

Muutto

    

Britannian pitkäaikainen hallitsija, kunigatar Elisabeth II kuoli eilen. Tulimme tietämään sen, kun europelin Lazio Feyenoord alussa tuomarit ja pelaajat kerääntyivät keskiympyrän laidalle kunnioittamaan menehtynyttä. Ottelu päättyi neljä kaksi. HJK koki omassa kotipelissään tappion nolla kaksi Betisiä vastaan. Eilen aamulla kävelimme kuuraisen pellon ohi Joukolan-, Linnalan- ja Marttilantietä ja Kauppakatua pitkin Taavetin asemalle ja palatessa haimme rautakaupasta sulkutulppia pesukoneliitäntöihin. Irrotimme astianpesukoneen ja valmistelimme sen matkakuntoon. Vähän kerrassaan projekti etenee. Helena luki eilen Agatha Christien dekkarin Murha maalaiskylässä ja aloitti illalla sängyssä seuraavan Agathan, Kohtalokas viikonloppu. Toissapäivänä otin Yli -käsikirjoitukseni esiin kolmen ja puolen viikon tauolta ja luin ensimmäiset sivut. Eilen jatkoin muutaman sivun aamupäivällä ja jatkoin iltapäivällä ja alkuillasta kahden lukurupeaman ajan. Pääsin sivulle 97. Melkein kolmasosa luettu. Pystyin lukemaan sitä. Siinä on yksi kriteeri. Pyrin tekstissä toteuttamaan itseäni, mitä se sitten tarkoittaa, mutta se on selvää, että minulla on sattumoisin vapaat kädet. Kukaan ei ohjaile eikä määräile minun tekstintekoani eikä pyri muokkaamaan sitä johonkin olemassaolevaan ja toimivaan kaavaan. Yli -käsikirjoitus on jatkoa tulevaisuusfiktiolleni nimeltä Et tiedä minne olet menossa ja jossa kuvittelen millainen maailma tai Eurooppa, Suomi, Venäjä, Saksa, millaista näissä maissa on elää vuonna 2053. Yli jatkaa tarinaa. Sain muuten kirjoitustaukoni, muuttotauon aikana yhden palautteen Et tiedä minne olet menossa -käsikirjoituksesta: Ei kiitos. Kiitos ilmoituksesta. Ei tarvitse odottaa enää. Neljästätoista kustantajasta, joille lähetin keväällä tekstini, on jäljellä enää kuusi vastaamatonta. Yksi niistä on sellainen, joka on tavannut vastata. Eli kaikki on yhden kortin varassa. Yksi riittää.

Muutto

    

Nolla talon mittarissa aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Merkityksellinen päivä HJK:lle, kun valmentaja Pellegrini tuo joukkonsa koettamaan onneaan Helsingissä. Pellegrini oli menestyksekäs Manchester Cityn valmentaja ennen Guardiolaa. Eilen saimme nauttia iltamyöhällä jälleen hyvästä jalkapallo-ottelusta, kun Inter ja Bayern München kohtasivat. Peli päättyi nolla kaksi. Muutossa pidimme eilen välipäivää, jos voi sanoa niin? Teimme mielikuvamuuttoa. Järjestelimme asioita. Palautimme vara-avaimia, jotta ne eivät eksyisi muuttotavaroihin. Aloin lukea myös Yli -käsikirjoitustani. En ole enkä ollut varannut itselleni enää muuta lukemista. Ensimmäiset kahdeksantoista sivua. Helena kysyi, miltä se tuntui? Ymmärsin, että hän tarkoitti sitä, että pitkästä aikaa silmäilin omaa kirjoittamaani tekstiä. Oliko se muuttunut? Vaikuttiko se hyvältä, huonolta? Pitkä aika tarkoitti tätä vajaata kuukauden paussia, kolmen päivän lomareissua ja muuttokiireitä sen jälkeen. En osannut kuitenkaan vastata. Tai ensin Helena kysyi toisin eli aloinko lukea kirjoitustani alusta asti? Kyllä, vastasin. Luulen, että jatkan lukemista tänään ja kun tarinaa on viisikymmentä sivua takana, saatan ehkä kyetä vastaamaan. Luumäen Lehti tuli eli tänä aamuna minulla oli siltä osin muutakin luettavaa, yhtenä Sirkka Svinhufvudin kolumni sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhornin kahdesta vierailusta Kotkaniemessä, josta Hilkka Suoanttila kertoo kirjassaan Kotkaniemen kohtalonvuodet. Helena lukee Agatha Christien dekkaria Sininen juna.

Muutto

    

Sää jatkuu koleana ja muutto käy kuumana. Tein pakkauspahvista – suojapahvia tuli pahvipakkausten mukana kylkiäisinä – suojan iMacille. Teippiä ja narua ympärille. Televisiota varten on varattuna sivuun isompi suojapahvirakennelma. Narutin lopuista irrallisista tauluista paketit, jotta niitä saa kannettua ja pakattua paremmin muuttokuljetuksessa. Vahvistin nyöritystä. Pakkasin yhden banaanilaatikon, mutta se jäi vajaaksi odottamaan sopivaa tilkettä. Kaksi laatikkoa on auki tällä tavoin. Tarkistimme, että polkupyörien kumeissa on ilmaa ja sidoin sen jälkeen pumpun varastohyllyn yläritilän päälle. Helena niputti vaatehuoneen ja makuuhuoneen henkareissa riippuvat asusteet valmiiksi pakkaamista varten. Jätesäkit odottavat. Puhelin hälytti. Myöhemmin tuli tekstiviesti: Sähkötilauksessa on epäselvyyttä. Voisitteko ottaa yhteyttä? Helena soitti annettuun numeroon, jonotti melkein täyden tunnin, mutta pääsi läpi ja epäselvä asia liikahti pykälän eteenpäin. Muutto on kaikenlaista. Välillä Helena lukee Agatha Christien laatudekkareita. Hän lainasi niitä eilen neljä tai viisi lisää. Kuolema Niilillä näyttää olevan loppusivuilla. Minä kävin Parnasson tämän vuoden numeron kolme valikoiden läpi. En lukenut tällä kertaa yhtään kirja-arvostelua. En ole aikeissa lainata luettavaa, vaan saatan tehdä paluun omaan kirjalliseen mielikuvitusmaailmaani. Toissayönä aamulla heräsin siihen, kun pää muodosti lauseita. Ne olivat mestarillisia lauseita johonkin alkavaan tai jatkuvaan teokseen, lauseita, jotka hukkuivat unohdukseen.

Muutto

    

Eilen keskiyön aikaan talon mittari näytti yhtä astetta, mutta aamulla oli onneksi sentään jo neljä. Pienen tytön askartelema peili tuli vastaan, kun kävimme läpi muistojen laatikoita. Teimme karsintaa ja enemmän tavaraa siirtyi pois heitettäviin kuin säilytettäviin. Kellari on tyhjä. Saimme kaupasta viisi banaanilaatikkoa. Otin niistä kannet ja pohjat erilleen, mutta en pakannut niihin vielä mitään. Ihailin niitä. Keskityin sen sijaan täyttämään muistojen laatikoiden vajeet sopivalla tilketavaralla ja jotka laatikot avaamme uudessa kodissamme ja ohessa nyöritin seuraavan taulunyytin. Välillä istuin tietokoneen ääressä ja kirjoitin ja kirjoitin myös siihen vihkoon, jossa on muistelusta kaunokirjoituksella ja luin Buchholzin Revolverherziä. Luin sen loppuun, viisikymmentä sivua. En vaikuttunut. Hyvää kirjassa oli se, että se oli originaali, auf Deutsch. En tiedä olisinko lukenut sen kokonaan, jos se olisi ollut suomeksi? Helena luki eilen Agatha Christien Salaperäiset rukiinjyvät ja Golfkentän murhan. Nyt hän aloitti seuraavan dekkarin, Kuolema Niilillä. Agatha-muutto. Otin eilen kirjastosta kotiin lainaan Parnasson numero kolmen. Luen sitä mieluummin kotona kuin kirjaston lukusalissa tai lukuhuoneessa. Sain tietää, että tämä vuosi on juhlavuosi ja että Ezra Pound otti tavaksi päivätä kirjeensä 1922 alkaen vuosimerkinnällä p.s.U. ja joka tarkoittaa: post scriptum Ulixi. James Joycen Ulysses tuli julki sata vuotta sitten. Samana vuonna ilmestyivät myös T.S.Eliotin Autio maa ja Virginia Woolfin Jaakobin huone. Marcel Proust kuoli 1922. Tommi Melenderin hieno essee Parnassossa.