Terveisiä Taavetista

Terveisiä Taavetin valoisasta kirjastosta. Kirjoitan tätä kirjaston koneella. Yritin siirtää tekstiä muistitikulta, mutta se kompastui heti alkuun. Opettelu on tätä.
Pahoittelen, että Kaunis kesäpäivä -blogissa on ollut melkein viikon katkos, koska nettiyhteytemme ei ole pysynyt perässä mukana. Kerron siitä pitemmän version huomenna tai myöhemmin, jos Telia pitää, minkä lupaa ja palaamme nettitodellisuuteen huomisiltaan mennessä.
Tänään, keskiviikkona on leppeä kesäpäivä. Aamupäivällä kiertelimme torilla ja nautimme myös paikallisia antimia.

4.6.2020

Tänään on nettipäivä. Ajatella. Televisiokin heräsi unestaan.

Kävelimme kahdeksan jälkeen terveysasemalle ja saimme ajat jäykkäkouristusrokotukseen. Jatkoimme matkaa Marttilantietä ja Kauppakatua Taavetin juna-asemalle. Omenapuut kukkivat ja voikukat, mutta asemarakennus rapistuu hiljalleen.

Palasimme kaupan kautta kotiin. Helena sai viestin kännykkään: Netti on kytketty. Lisänä oli ohjeet miten käynnistää tv. Se toimii, netti toimii. On kokeiltu.

Liitän tähän jatkeeksi viiden päivän julkaisemattoman päiväkirjakoosteen.

30.5.2020

Ensin terveiset Taavetista. Täällä tuntuu kotoisalta. En tiedä, mikä sen tekee, mutta näin on.

Perään pahoittelut syvästä hiljaisuudesta Kaunis kesäpäivä -blogissa tässä siirtymävaiheessa. Iso operaattori Telia lupasi nettiyhteyden jatkuvan katkeamattomana, kun muutimme Taavettiin – ei ongelmia, koska sama operaattori jatkoi, samat laitteet ja voimassaoleva sopimus – ainoa vain, että asiakaspalvelija unohti välittää tiedon eteenpäin tai se katosi bittiavaruuden syövereihin. Niin tai näin jouduimme nettipimentoon.

Kolmevaiheinen muutto Lappeenrannan Sammonlahdesta Luumäen Taavettiin on kolmannessa osiossaan. Ensin oli esimuutto, sitten muutto ja nyt jälkimuutto.

31.5.2020

Sunnuntaivarhainen parvekkeella. Kolmas kerros. Lasitettu parveke avautuu kolmeen ilmansuuntaan. Ristin tämän asuntomme Pilvipaikaksi. Eilen iltamyöhällä, kun kuu pysyi piilossa talon takana, menimme talon rappukäytävään ja näimme tasanteen ikkunasta etelän puolella puolikuun.

Torstaina siis muutimme. Minä olin lähettämässä muuttomiehet matkaan Sammonlahdesta ja Helena oli odottamassa heitä Taavetissa. Ennen kuin pääsin ensimmäisellä bussilla perässä, sain tekstiviestin, joka kertoi, että muuttomiehet ovat kantaneet tavarat asuntoomme ja lähtivät.

Torstaina tärkeintä ja ensimmäinen asia oli laittaa nettiyhteys päälle. Se oli tarkoitus, mutta yhteys ei auennut, joten teimme muita muuttoaherruksia. Avasimme ensimmäiset nyöritetyt laatikot. Kirjoja, vaatteita, astioita, lankoja, klaffipiirongin laatikoita. Piironki tuli valmiiksi. Kävimme kaupassa.

Perjantaina asentajat kytkivät apk:n ja ppk:n. Kasasin ensimmäisen kirjahyllyn. Kun purimme laatikoita, jätin kirjat toistaiseksi niihin. Yhdistelin kirjalaatikoita niin, että niistä tuli täysiä ja taittelin tyhjiksi jääneet muuttolaatikot alkuperäisiksi lituskoiksi. Aloin kerätä myös lankoja pusseihin ja koreihin odottamaan lopullista sijoittamista. Nautimme vedyt kahvilla Taavetin torilla.

Lauantaina eli eilen kasasin loput kirjahyllyt ja ne ovat nyt paikoillaan. Muutamia kirjoja on jo hyllyillä. Televisio on omalla, matalalla hyllytasollaan. Emme ole avanneet sitä viikkoon. Eilen päivällä kokeilimme uunia. Ostimme valmispizzan – pepperoni - paistoimme sen ja söimme parvekkeella suoraan pelliltä. Illalla saunan jälkeen kokeilimme miten uuni kärventää lenkin? Kelvollisesti.

31.5.2020

Toukokuun viimeinen päivä on illassa.

Aamulla kävelimme uimarannalle, matkaa kolme kilometriä suuntaansa ja uimme, otimme hetken aurinkoa ja venyttelimme jäseniä ja patikoimme takaisin. Haimme ärrältä kahvit.

Päivän mittaan tyhjensimme kirjalaatikot, hieman vajaa tuhat opusta ja veimme niitä hyllyihin mieltymyksen mukaan. Osin aiomme aakkostaa niitä, mutta toisilta kirjailijoilta on kertynyt meille kymmeniä kirjoja ja pinkkaamme ne ominaan. Makuuhuoneeseen otamme ykköslempparit, keittiö on Helenan kirjoille, isot taide- ja muut raskaat kirjat tulevat alahyllyille, yksi iso hylly saa olla dekkareita täynnään, yksi hylly on enemmän tietokirjahylly ja loppu on perinteiselle kaunokirjallisuudelle.

1.6.2020

Jännityksen päivä: Joko saamme netin? Joko alan asentajat ovat aloittaneet työpäivän? Millä kiireaikataululla he ehtivät tänne Taavettiin? Onko Taavetissa oma päivystys – siis nettipäivystys? Kello on nyt 10:40, reitittimessä, hubissa, wlan-asemassa on sähköt, se odottaa signaalia, mutta vielä ei ole kilahtanut mitään.

Vaihteeksi pilvistä. Teimme lyhyen kävelylenkin kameran kanssa. Yksi hevoskastanja on huomattu toistaiseksi. Omenapuut puhkeavat kukkaan. Tullessa otimme kuvan varastokomerosta – kaikki tallessa, ei avata ensi hätään.

Tänään otin esiin ensimmäisen kerran muuton jälkeen Kaksi tiikerintaljaa -tiedoston. Edellisen kerran jatkoin tätä käsikirjoitusta torstaiaamuna ennen kuin irrotin nettiyhteyden. Se tapahtui vanhassa osoitteessa Sammonlahdessa. Eli taukoa tuli tasan kolme päivää. Sivuja tiikereissä on nyt kaksisataakuusi. En tiedä mihin se suuntaa ja kulkee? Seuraan perässä ja yritän ymmärtää mistä on kysymys? James Joycen Finnegans Wake – muutto-, opas- ja arvoituskirja on sivulla kaksisataakaksi. Joutohetket lukea ovat olleet toistaiseksi vähissä.

1.6.2020

Kesäkuun ensimmäisen päivän alkuilta. Ei nettiä. Lupaus numero kaksi antoi vaihtoehdot, että nettiyhteys tulee joko maanantaina tai tiistaina.

Kirjat ovat hyllyissä, melkein aakkosjärjestyksessä. Tänään ripustin olohuoneen valaisimen paikoilleen. Pyyhin sen ensin paraatikuntoon kylpyhuoneessa. Palapeli on tulossa valmiiksi. Viimeiset palat ovat vielä irrallaan, mutta ne tietää helpoiksi. Ne löytävät paikkansa.

2.6.2020

Aurinko paistaa parhaillaan tähän parvekkeelle. Kello on puoli kahdeksan aamulla. Puolen tunnin päästä parvekkeemme jää vähitellen varjoon, pysyy katveessa myöhäiseen iltapäivään, jolloin aurinko ojentaa säteensä lännen puolelta ja paistaa auringonlaskuun asti. Jos ei ole pilviä. Näin on kesällä, kun päivä on pitempi. Eläkäämme sitä nyt.

Toinen peräkkäinen aamu, jona kirjoitin fiktiota Kaksi tiikerintaljaa. Se on sivulla kaksisataakahdeksan.

2.6.2020

Keskipäivällä jännitys tihenee. Ehtiikö Telian asennuskalusto maaliin ennen iltaruskoa?

Pakko kertoa, mitä tuli mieleen: Jospa olemme jättäneet yhden askelman ottamatta? Pelit etenevät niin. Helena otti yhteyttä, korjaan soitti ja puhui puhelimessa asiakaspalvelijan kanssa, ei robotin – hän teki tämän samalla kuin muuttoilmoitukset, heti asunnon varmistuttua. Asiakaspalvelija oli asiallinen ja kertasi asiat. Myöhemmin hän laittoi tiedustelun ”Miten onnistuimme tänään?” Helena laittoi kaikki ruusut, kuinka olisi voinut muuten. Kolme viikkoa myöhemmin muutimme ja totesimme, että voi ei, netti ei toimi. Muuton jälkeisenä päivänä, perjantaina, Helena turvautui facebookiin. Telialta tuli soitto. Toinen asiakaspalvelija tutki asiaa, palasi uudelleen yhteyksiin ja pahoitteli, että saamme netin tähän tietoon maanantaina tai viimeistään tiistaina. Lauantaina Helena sai sähköpostia, jossa oli kysymys ”Miten onnistuimme tänään?”

Siinä se on, tajusin. Siihen pitää vastata, sillä muuten peli on jumissa, syndikaatti vihainen tai jokin muu kamaluus koituu kohtaloksi.

3.6.2020

Kirjoitin aamuyöllä päässäni. Onko se kotiutumisen merkki? Tai ehkä näin silkkaa unta? Siinä oli sodan ja kuolemisen paha tunne ja heräsin. Kävelin makuuhuoneesta keittiön läpi, olohuoneen läpi eteiseen ja kylppäriin ja palasin vähän myöhemmin. Kello oli kolmen tietämissä. Nukuin ja näin lisää unia. Liikuin lopulta kumppanini kanssa Taavetissa ja taisin murtautua kunnantaloon. Löin coltin perällä oven pikkuruudun rikki. Unessa siinä oli sellainen.

Eilen teimme kaksi kävelykierrosta Taavetin keskustassa. Aamuaikainen vei patoaltaalle. Näimme Marttilantiellä vaatekaupan ja useita entisten kauppojen autioituneita näyteikkunoita, jotka kertoivat menneitten päivien elämästä ja toimeliaisuudesta. Palasimme omille kulmille urheilukentän ja kunnantalon välistä.

Toinen reissu vei viimein valleille. Nousimme Patteritietä vesitornin viereen ja lähdimme hyvää lenkkipolkua hiekkanummelle. Kiersimme sisälle itse Linnoitukseen ja ihailimme yhteensovitettuja kivipaasia ja niiden pienempiä tilkekiviä. Miellän ne jostain syystä Venäjän vallan aikaisiksi rakennelmiksi, Taavetin, Lappeenrannan, Savitaipaleen Kärnäkosken ja Ristiinan Brahen raunioiden linnoitusrakennelmat, mutta ne taitavat olla ainakin ruotsalaisten aloittamia. Historiantietämykseni kaipaa parantamista.

Tältä jälkimmäiseltä kävelylenkiltä palasimme toisesta kulmasta kunnantaloa viistäen, Linnalantien yli ja kevyen liikenteen väylää urheilukenttä jääden oikealle puolelle ja valkoinen kunnantalo tien ja nurmikentän taakse vasemmalle.

Ei ihme, että kun kello soi aamulla, olin riuhtomassa hälytyspainikkeen johtoa irti kunnantalon tuulikaapin seinästä. Siinä ja siinä onnistuinko siinä.

Värittikö tätä unta sekin, että kävin eilen maksamassa kirjastossa ensimmäisen erääntyvän laskun? Onneksi kirjasto saa toimia taas. Ikävää, kun ei ole nettiä. Kännykkä on tällaiseen rahansiirtoon meikäläiselle yhtä turvallinen kuin jos antaisi rollaattorivaarille alle viritetyn mopon. Eli menin kirjastoon. Minulla ei ole mitään kirjastoa eikä heidän koneitaan vastaan. Olen täysi kirjastoihminen. Mutta maksan silti kaiken aikaa laajakaistasta ja kännykkäliittymistä operaattori Telialle ja oletan saavani siitä vastapalautteeksi pienen kaistan itselleni oman pienen elämäni tarpeisiin. Kiitos ei mainoksia, ei tarjoustyrkytyksiä, ei satuilevia myyntipuheita eikä ylimielistä tiedotetta siitä, että laite ei pääse sivuille, koska palvelinta ei löydy. Niin yksinkertaista. Kiitän siitä hetkestä alkaen, kun tämä linjatuomarien linjatuomari päästää minut pitkältä jäähytuomiolta takaisin pelikentälle.