Kaunis kesäpäivä

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Terveisiä Taavetista

17.6.2020   



Juhannus tulee ja näkyy. Kuvittelin etukäteen, että vuokraisimme auton pyhien yli tai vaikka viikoksi ja ajelisimme läpi kaikki pikkutiet Taavetin tuntumassa. Otin ensimmäiset tunnustelevat yhteydenotot, koska en tiedä harjoittaako kukaan paikallinen tällaista vuokraustoimintaa, mutta sitten tuli tämä Suomen oloissa poikkeuksellinen hellejakso ja luovuimme asiasta. Siirsimme sen tuonnemmaksi.

Aamun rantaelämä, lukeminen parvekkeella varjossa, ikkunat auki, saunominen illan tullen, siinä kelpo juhannus.

Auton tarve on ollut meikäläisillä varsin ajoittainen. Kävelemme, ajamme polkupyörällä, käytämme bussia tarvittaessa ja matkustamme junalla. Kun asuimme Urolla, kävimme muutaman kerran junakyydillä Helsingissä. Kävelimme Taavettiin, asemalle, odotimme junan tulon ja viiletimme hetkessä pääkaupunkiin. Junayhteys oli nopea ja matkustajalla oli tilaa ja mahdollisuus liikkua, käydä kahvilla ravintolavaunussa ja ihailla ohilipuvia maisemia.

Kun verestimme vanhoja muistoja ja patikoimme kesäkuun alussa Marttilantietä ja Kauppakatua sen jatkeena alas asemalle, sitä hämmästyi kuinka nopeasti asemarakennus oli rapistunut.  




18.6.2020

Laitan tähän kaksi lainausta kirjasta Finnegans Wake. Se on Penguin Modern Classics -sarjasta, painos vuodelta 2000. Sivulla 285: ”...kaksitoista volts yksitoista volts kymmenen volts yhdeksan volts kahdeksan volts seitseman volts kuusi volts viisi volts nelja volts kolme volts kaksi volts yksi, allahthallacamellated, caravan series to the finish...” Sähköisiä ihmisiä Suomessa. Toinen lainaus sivulta 325: ”...(Kiskiviikko, Kalastus. Torstaj, tanssia. Perjantaj, peleja. Lauvantaj ja Sunnuntaj, christianismus kirjallisuus, kirjallisuus christianismus.)...” Olen kirjassa sivulla 332.

Lainasimme toissapäivänä kirjastosta Hilkka Mattilan kirjan Tukkien matkassa. Siinä kerrotaan väliväylästä. Meille Rutolan rännin lähtöpää on monilta vuosilta tuttu. Parasta oli, että pääsimme näkemään tienoon ennen kuin kuutostien liittymä Mikkeliin linjautui siitä yli. Autokesäretkillämme olemme vierailleet toistuvasti Tirvassa ja Kannuskoskella. Tutustuminen jatkuu.  



Eilen ostimme kirjastosta Luumäen historia -kirjan, kivikansineen.

19.6.2020

Aloin eilen lukea Joycen rinnalla Hilkka Mattilan Tukkien matkassa -historiikkia. Mielenkiintoinen ja mielikuvitusta hersyttävä menneisyys. Sataviisikymmentä vuotta sitten Kotka ei ollut kaupunki, vaan muutaman talon kylä. Kuusikymmentä vuotta sitten uittoa tehtiin Lappeenrannan, Lemin, Luumäen ja Kouvolan välisellä vesireitillä. Kuusikymmentä vuotta sitten autoja liikkui Taavetin teillä ja junaraiteilla kulki rahtia ja henkilöliikennettä, mutta samaan aikaan tukkilaisporukat olivat kekseineen ja veneineen uittohommissa metsien keskellä puroissa, joissa ja pienillä järvillä. Erilainen elämän- ja arjen kuva. Maaseutu ennen.  



20.6.2020

Luontoretki aamulla. Hoidetun pihanurmikon laidasta alkaa hoitamattomampi niitty, entinen pelto. Eilen ja toissapäivänä jänis kyyhötti puolimetristen ruohonpiikkien keskellä ja nosti korviaan, kun kävelimme asvalttia pyörävaraston viertä. Tänään pitkäkorvaa ei näkynyt. Kissa oli entisellä paikallaan rivitalon pihalla, makasi oikosenaan raatona. Ajoimme Riihitieltä Linnalantielle. Ei ketään, ei autoja, ei ääniä. Juhannusaamu. Sitten alkoi kuulua etäistä hurinaa. Otin sen ensin moottoripyöränä, mutta kun ylitimme pyörätietä pitkin Pajatien, sieltä näkyi tulevan auto. Se oli iäkkäämpi, köhivä tapaus. Eli yksi ihminen, kulkija, oli liikkeellä meidän lisäksemme. Seuraava liikkeelle lähtenyt, auto sekin, tuli vastaan ennen koulua ja paloasemaa. Koulun jälkeen oli viisi metriä sivuun pihatiellä rusakko istumassa. Se katsoi meitä hievahtamatta. En ole metsämies enkä selvillä rusakoiden ja metsäjänisten keskinäisestä lukuisuudesta, mutta puhun rusakoista. Seuraava oli tien penkalla, kun ajoimme kuutostien alikulun läpi. Se puikki piiloon vuorimäntyistutusten sekaan. Käännös Niemeläntielle, mäkeä alas väistellen muutamaa päällysteeseen tullutta vauriota. Hiekkateitä laitettu malliksi oikealle ja vasemmalle, työkoneita, kaivantoa, pitkäksi viikonlopuksi tasoitettua, tienpenkat puna-ailakkia ja metsäkurjenpolvia ja käännös uimalan rantaan, pyörät parkkiin telineeseen puomin eteen. Ajattelen, että se on hevospuomi, vaikkei ole välttämättä. Itätuuli ei osu rannan poukamaan. Aurinko on yhä kuusten takana piilossa, mutta paistaa kapeana viiruna laiturin tyveen.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti