Terveisiä Taavetista

 10.10.2020  

Aleksis Kiven päivän aamu ja hieno päiväys. Yön sateen jälkeen pilvet väistyivät ja puolikuu, Venus ja Mars tulivat näkyviin, kun pyöräilimme rannalle. Vesi oli tyyni. Helena ui ja minä kokeilin kuvata kännykällä. Aamun sarastus valaisi taivaanrantaa, kun palasimme. Keltaiset koivut hehkuivat ja leimusivat.

Victor Hugon kirja Pariisin Notre-Dame 1482 oli 37:s tänä vuonna lukemani kirja ja kuudes ääneen tänä vuonna. Hugo puhui kuolemaantuomion poistamisen puolesta, mutta vasta sata vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen Ranska oli sivistynyt tarpeeksi tekemään sen päätöksen. Kirjan teksti oli hyvää, mutta en innostu lukemaan lisää Hugon tuotantoa. Sen ajan henki on nuivaa, moraalikäsitykset ja kaikki. Olin lukenut tämän kirjan aiemmin ja olen lukenut aikoinaan myös Kurjat. Seuraavaksi aion lukea ääneen Goethen kirjan Tarua ja totta. Se ajoittuu 1700 -luvulle, vielä kauemmas kuin Victor Hugo. Olen lukenut muistaakseni Tarua ja totta -kirjan puoleen väliin joskus kymmeniä vuosia sitten. Mitähän pidän siitä nyt? Kuinka romanttinen tai yltiöromanttinen se on?  

11.10.2020

Asiallinen, vastaan. Ei päälleliimattua eikä -väritettyä. Yllättävän nykyaikaista tekstiä. Puhun Goethen kirjasta Tarua ja totta ja joka pyrkii olemaan elämäkertaa tai se pyrkii kai kertomaan ja niputtamaan yhteen hänen tuotantonsa. Häntä oli pyydetty muistelemaan.

Luimme eilen neljäkymmentä sivua. Minä luin, Helena kuunteli ja samalla syntyi käsityönä peitettä.

Goethe syntyi 1749 Frankfurtissa. Siitä on siis 270 vuotta. Hän kertoo millaisia leluja heillä oli, hänellä ja pikkusiskolla, ainoilla lapsilla, jotka jäivät elämään. Saviastioita, jotka olivat pieniä, lapsille tarkoitettuja. Goethen isän äidillä oli nukketeatteri, johon hän tutustutti lapset. Isä opetti lapsia kotona. Kun tuleva kirjailija ja valtiopäivämies oli kuusi vuotta 1755, maailmaa järkytti Lissabonin maanjäristys, jossa kuoli kuusikymmentä tuhatta ihmistä. Seuraavana vuonna syttyi sota, Preussin kuningas Fredrik toinen hyökkäsi Saksiin. Armeijassa oli kuusikymmentä tuhatta miestä. Goethen suku jakautui, toiset hurrasivat Fredrik toiselle, muun muassa Goethen isä ja poikansa ja Goethen äidin puolen isovanhemmat asettuivat Itävallan puolelle.

Nuoren Goethen jokasunnuntaiset vierailut isovanhempien luona, viikon kohokohta, kokivat muutoksen. Goethe ymmärsi olla riemuitsemasta siellä Fredrik toisen voitoista.

Puolen seitsemän jälkeen lähdimme pyöräilemään rannalle. Taivas oli pilvessä. Muutamia aamuvarhaisia kulkijoita liikkeellä, tuttu sauvakävelijä meidän talosta, töihinmenijöitä, autoja, jotka kääntyivät Vallikodin suuntaan. Kuutostien alikulun jälkeen ja kun olimme kurvanneet Niemeläntielle, katuvalojen alue päättyi ja ajoimme pyörien valoissa, mutta pimeä ei ollut enää täydellinen, vaan sarastusta edeltävä hämärä. Rannalla, veden ääressä oli vielä valoisampaa. Tyyni, tumma vesi, hiljaista, ei lintuja, mäen päällä veden takana näkyi yhden talon ikkunoissa valot.  

12.10.2020

Sumua aamulla ja sumua yhä. Helena teki sauvakävelylenkin ja minä kuntoilin tietokoneen ääressä. Luin tekstiä, Repeä, joka on seuraavana jatkokertomuksena odottamassa pääsyä Kaunis kesäpäivä -blogiin. Sivuja siinä on 125 ja osia 25. Aloin lukea sitä eilen, 50 sivua ja tänään luin loput. Hm.

Eilen luimme lisää Goethen muisteluksia. Vuonna 1759 he joutuivat majoittamaan Ranskan sotajoukkoja. Preussilaismielinen Goethe vanhempi joutui hankaluuksiin mielipiteidensä takia ja hänen vaimonsa ja tulkkinsa joutuivat sovittelemaan, ettei käynyt huonosti. Rohkeuden kääntöpuoli: Muut joutuvat suojelemaan suupalttia.

Goethe oppi ranskaa. Hän pääsi tutustumaan ranskalaiseen teatteriin. Hän oli kymmenen.

13.10.2020

Goethe kirjoitti Tarua ja totta -kirjan vanhana miehenä, 1800 -luvun alussa eli kirjoitusprosessi oli menossa samoihin aikoihin, kun Victor Hugo kirjoitti Pariisin Notre-Dame 1482 -teosta. Wikipediasta vilkaisin sen verran, että Goethen nuoruudenteos, Nuoren Wertherin kärsimykset aiheutti itsemurha-aallon. Aika kirjailija.

Goethe oli paremmista oloista. Samassa taloudessa oli palvelijoita ja Goethen rikkaat vanhemmat harrastivat asioita sen sijaan, että olisivat olleet töissä. Goethen isän viljelyksillä, tiluksilla oli hedelmäpuita, kukkia ja viiniköynnöksiä. Lapsia opetettiin monipuolisesti, myös tytärtä ja he joutuivat hoitamaan esimerkiksi isän harrastamia silkkitoukkaviljelmiä ja joutuivat korjaamaan toukkalavoilta pois sairaat ja menehtyneet yksilöt vai olivatko he vain paikalla näkemässä, kun joku renki tai piika teki varsinaisen työn?

Tarua ja totta on kuusisataasivuinen muistelma. Sen on suomentanut J.A.Hollo. Se on jaettu Sisällyksessä neljään osaan, jonka ensimmäisen osan vieraskirjaiminen motto kuuluu Ei kasvatusta, ilman kuritusta. Luimme eilen loppuun tämän ensimmäisen osan neljännen kirjan. Jokaisessa osassa on säntillisesti viisi kirjaa, mutta osia ei ole eroteltu tekstissä toisistaan. Toinen osa alkaa kesken sivun, kun tekstissä on otsikko kuudes kirja. Motto vaihtuu: Mitä nuorena toivoo, sitä saa vanhana yltäkyllin. Kolmannen osan mottona on Siitä on huoli pidetty, etteivät puut kasva taivaaseen asti ja neljännen, viimeisen Nemo contra deum nisi deus ipse. Tämä fraasi ei ole kirjan selityksissä. Jokainen hallitsee latinaa. Vain jumala yksin. Sopiiko niin?

Luin eilen myöhään iltapäivällä ja alkuillasta ääneen noin kolme tuntia, mutta ehdin sen jälkeen lukea itsekseni myös Blondia. Blondi on mennyt naimisiin Kirjailijan kanssa ja lapsi on tulossa. Viisikymmentäluku on päättymässä. Oates kirjoittaa hyvin. Teksti on nautittavaa ja hallittua. Aihe on tietenkin erinomainen. Moni muu on kirjoittanut myös Marilynista, mutta ovatko nämä muut yltäneet yhtä nautittavaan lopputulokseen kuin Joyce Carol Oates? Entä lähtikö tästä teoksesta liikkeelle metoo-liike? Vai oliko Blondi -teos vaikuttamassa siihen osaltaan?