Kaunis kesäpäivä

tiistai 6. lokakuuta 2020

Terveisiä Taavetista

 6.10.2020  




Lauantaina, kolme päivää sitten näimme useita, pieniä lintuparvia matkalla länteen. Syksy, keltaiset lehdet ja hanhien ja kurkien huudot limittyvät yhteen. Kiirehtivätkö linnut matkaan ennen sateita?

Eilen illalla oli pimeän langettua kirkas taivas. Parvekelasit menivät huuruun enemmän kuin yleensä, mutta kun avasi ikkunan, tähdet näkyivät hyvin ja nouseva kuu. Vähän myöhemmin pilvet peittivät näkymän ja nyt aamulla oli satanut, kun heräsimme, maa, asvaltti märkänä ja parhaillaan kulkee seuraava sadekuuro tästä harjanteen yli. Salpausselällä sataa.

Victor Hugo eli ja kirjoitti kirjojaan kaksisataa vuotta sitten. Pariisin Notre-Dame 1482 pyrkii kuvaamaan ja kertomaan vielä varhemmasta ajasta, ajasta yli viisisataa vuotta sitten. Kirjassa on toistaiseksi – olemme sen puolivälissä – on ollut noin puolet pitkäjäykkistä asiaproosaa eli kuvauksia Pariisin kaupungista ja miltä se näytti siihen aikaan ja korkeintaan puolet on ollut alistettu itse fiktiiviselle tarinalle. En sano, että kirja olisi tietoteos, mutta siitä on jäänyt mieleen varsinkin nykyihmistä hämmästyttävä hirsipuiden, hirsipuulavojen, teilien ja kaakinpuiden yleisyys.

Teili? Muistin vanhastaan, mutta katsoin, mitä tietoa netissä on siitä: Teilipyörä. Tuomittu sidottiin pyörään ja hakattiin raajat irti. Hyvä pyöveli antoi kenties kuoliniskun päähän tai rintaan. Kuolemantuomio, jossa ruumis jätettiin näytteille varoitukseksi kansalaisille. Tämä kidutusmenetelmä kiellettiin Euroopassa 1700 -luvulla ja se oli käytössä Ruotsissa ja Suomessa 1800 -luvun alkuun.



7.10.2020

Aamuavaus pyöräillen rannalle. Helena ui, minä venyttelin. Kuu näyttäytyi pilvien välistä.

Miten muuten päivät menevät? Jonossa. No, tarkemmin sanottuna ohjelmassa on päivittäin kirjoittamista ja lukemista. Ohjelmattomana on kaikkea pakollista, mutta jos rajoittuu itse ohjelmaan on kirjoittaminen päiväkirjoihin, joita pidän kolmea rinnakkain. Tavallinen ja Kaunis kesäpäivä -blogin Terveisiä Taavetista -päiväkirja ovat tietsikalla tehtyjä ja kolmantena on lyijytäytekynällä kaunokirjoituksella vihkoihin raapustettuja perinnepäiväkirjoja, jotka ovat lahjojani Helenalle. Kirjoittamista on myös muuta: Valmistelen tulevia blogissa julkaistavia tekstejä, jotka ovat toistaiseksi olleet melkein järjestään raakkeja, kustantajien hylkäämiä raakileita. Repe on tällä hetkellä työn alla. Oma asiansa on, että tämä Repe, jota valmistelen tulevaan blogiin jatkokertomukseksi, on pitkälti uudestaan kirjoitettua. Olen maininnut aiemmin, että Repe on aihe, jonka sain vuonna 1995. Siitä asti se on hiertänyt kivenä kengässä. Ottaisinko sen viimein pois?

Keväällä ja kesällä kirjoitin tässä ohessa fiktiota Kaksi tiikerintaljaa, joka on odottanut nyt kaksi kuukautta, että luen sen läpi ja arvioin ja alan työstää tarvittaessa. Kirjoittamista on.

Kirjoittamisen rinnalla ohjelmallisena on lukeminen, ääneen ja muuten. En innostu äänikirjoista, koska haluan myös nähdä tekstin, nähdä kirjaimet, mutta luen mielelläni ääneen. Se on erilaista kuin lukea hiljaa. Lisäksi se on intiimiä yhdessäoloa – en lue ääneen yksinäni itsekseni, mitä se olisi? Ääneenluku on myös yhdessäoloa, joka jää vähemmälle, kun kirjoitan esimerkiksi jotain fiktiota, tarinaa. Olen silloin poissa mielessäni, vaikka istuisin tuolilla klaffipiirongin ääressä.  




8.10.2020

Usva pyörteilee ikkunanäkymässä, himmentää taustan ja asettaa etualan näytille. Päivä valkenee vitkaan niin kuin se tekee rauhallisen syksyn vallattua maan. Ennen seitsemää pyöräilimme rannalle. Meillä on asianmukaisesti pyörissä valot edessä ja takana. Harvemmilla muilla on. Kävelijöitä tulee vastaan, jotka erottuvat aavistuksen taustaa tummempimana. Mietin miten hyvin he näkyvät autoilijan silmiin? 


Pariisin Notre-Dame 1482 on tuskaa Helenalle. Viaton tyttörukka rakastaa tuhannesti hänet pettänyttä komeaa upseeria, joka vähät välittää. Tyttöä, joka tanssii ja laulaa iloissaan, syytetään noituudesta ja kun hän ei tunnusta, hänet viedään tyrmään kidutettavaksi, laitetaan rautakenkä jalkaan ja kierretään puristavaa, ruhjovaa kiristysruuvia. Tyttö kirkuu, rukoilee lopettamaan kiduttamisen ja tunnustaa kaiken, kaiken, kaiken. Tunnustaa, vaikka se tietää hirttotuomiota. Mutta silti hän rakastaa ja jumaloi yli kaiken rakkautensa kohdetta, komeaa upseerimiestä, joka vähät välittää. 



9.10.2020

Sivulla 515 Joyce Carol Oatesin kirjaa Blondi. Marilyn on tehnyt abortin. Hänen ystävänsä ovat kaksi kahelia narkkaria, siipeilijöitä ja rahattomia. Nämä ovat parhaat ystävät ja muut ovat susia, jotka vaanivat milloin nuoren naisen tarkkaavaisuus pettää. Sen aavistaa, kun tietää Marilynin tarinan. En tiedä siitä tarkemmin, mutta sen sentään, että Marilynista tuli John F. Kennedyn rakastajatar ja että nuori nainen teki itsemurhan tai hänen murhattiin. Selviää seuraavassa jaksossa. Selviää, kun sinetöidyt arkistot aukeavat. Selviää jos selviää.

Kävimme torilla kahvilla. Sade oli pyyhkäissyt hetki sitten maiseman yli ja pessyt keltaiset ja ruskeat lehdet. Pulut, kyyhkyt tekivät kierroksiaan ilmassa.  






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti