Terveisiä Taavetista

 14.10.2020  

Kuunsirppi ja Venus ovat rinnakkain idän taivaalla. Illalla pulu tuli yöpuulle parvekkeen ikkunalaudalle. Tai se on lentänyt päin ikkunaa tai seinää, pudonnut istuvaan asentoon ikkunalaudalle ja seisoo siinä kuin nukkuen. Meillä on tällainen kyyhkyslakka. Eikö sellaisia ole ollut ennen? Eikö ennen ollut kirjekyyhkyjä?

Sähkökone ja magneetti. Goethe mainitsee ne. Nuorena hän purki magneetin kankaan sisästä, mutta ei tullut siitä sen viisaammaksi. Hugon kirjassa mainitaan kerran sähkö. Sähköilmiöt olivat tiedossa, mutta sähköä ei tiedetty eikä osattu käyttää ja hyödyntää.

Lisää vuosilukuja. Minusta tuntuu, että ne alkavat pysyä paremmin päässä nyt kuin nuoruudessani. Onko jokin tietty aivojen osa kehittynyt ja samaan aikaan, kun muu, yleinen lahoaminen saa aivot ja ihmisen kokonaisuudessaan hapertumaan? Hubertsburgin rauha solmittiin helmikuun 15. päivä 1763. Lainaan Goetheä: ”...mainitun vuoden helmikuun 15. päivä Hubertsburgin rauhan solmimisen vuoksi oli tullut juhlapäiväksi, jonka onnellisten seurausten vallitessa suuri osa elämääni oli kuluva.”

Ajattelin tässä, että eikö Ranskan suuri vallankumous ollut silloin aika lähellä? Siitä tulee varmaan oma mainintansa.

Wertheriin Goethe sai aiheen, kun hän joutui pulaan. Hän oli liikkunut epämääräisessä porukassa, kirjoitellut toisten puolesta lemmenkirjeitä ja rikolliset olivat käyttäneet hyödyksi hänen käsialaansa ja allekirjoitustaan – jos ymmärrän oikein. Sitten oli eräs tyttö. Goethe oli rakastunut, viisitoistavuotias poika seitsemäntoistavuotiaaseen kaunottareen. Goethe parani tästä vaivasta, kun hän kuuli miten tyttö oli puolustanut nuorta kavaljeeria: Tyttö sanoi, että Johann Wolfgang oli lapsi ja hän oli yrittänyt pitää poikaparan poissa pahoilta teiltä. Tuhat tulimmaista – lapsi.  

15.10.2020

Maa on märkä sateella. Asvaltti kiiltää. Toissailtana parvekkeen ikkunanaluspellille asettunut pulu nuokkui samassa asennossa yli kaksitoista tuntia. Se ei välittänyt, vaikka otin siitä pimeässä salamavalolla kuvia. Eilen puolen kahdeksan aikoihin aamusta, kun menin katsomaan sitä, se käänteli päätään. Meillä oli lasi välissä, mutta etäisyyttä alle puoli metriä. Hain kännykän, otin kuvan, mutta kun menin vielä lähemmäs, lintu havahtui ja räpytteli siivilleen.

Rokonarpisia kasvoja on Goethen Tarua ja totta -kirjassa. Goethe lähti Leipzigiin yliopistoon opiskelemaan ja hänelle naurettiin, koska hän puhui eri tavalla, murre vaihtui ja hänen vaateparrelleen virnuiltiin. Kuosit ja mallit olivat vanhentuneet. Pilkkanäytelmässä päähenkilöllä oli samanlaiset muodista pois menneet vaatteet kuin Goethellä ja hän ymmärsi, että pitää seurata aikaansa ja uudisti vaatevarastonsa. Saksalaisen kirjallisuuden taso ei saanut suurta arvoa Goethen silmissä. Hänestä latteus oli vallalla. Masennuksissaan hän poltti vanhat käsikirjoituksensa eli totesi ne huonoiksi.

16.10.2020

Talon mittari epäröi puolen asteen ja asteen välillä. Joissain paikoin on taatusti pakkasasteita.

Joyce Carol Oates ja Margaret Atwood ovat kaksi kestosuosikkia, jotka mainitaan nykyään, kun tiedotusvälineet arvuuttelevat seuraavaa kirjallisuuden nobel-palkinnon voittajaa. Näitä kahta naista, kirjailijaa ei onni suosinut vielä tänä vuonna, mutta nainen, runoilija voitti: Glück. Onneksi.

Luin eilen illalla Blondin loppuun. Lopun lähestyessä kuva muuttuu aina järkyttävämmäksi. Blondi oli 38. tänä vuonna lukemani kirja. Hieno ja hyvä kirja ja hyvä aihe. Amerikkalaisena kirjana siinä on nämä pakolliset turvalausekkeet, mutta kirjailija ei väitä sentään, ettei romaani käsittele Marilyn Monroeta, vaan on löytänyt hienon sanamuodon, että se pitää lukea romaanina.

Nautin kirjasta romaanina ja nautin Marilynin tarinana. Kirja toimi. Se kertoi myös vallankäyttäjistä ja vallankäyttäjien armeijasta, miesvaltaisesta kaveriporukasta, joka kuinka hurskaita ja rehellisiä ovatkaan, kuvittelevatkaan olevansa, ovat niitä kaksinaamaisia lurjuksia, joita kumma kyllä hyysätään, paapotaan ja ylistetään.

Luimme illansuussa myös muutaman tunnin ajan Goethen Tarua ja totta. Aikaa kauan sitten, kun kynttilät olivat öisenä valaistuksena ja miehillä oli polvihousut, -sukat, solkikengät, peruukki tai hiuslaite ja miekka kupeella. Aatelisilla, se pitää muistaa. Muilla oli kai nahkasandaalit tai puukengät, sandaalit kuin Asterixilla sarjakuvassa.  

17.10.2020

Aamulla katsoin silmät harittaen eteisessä pientä näyttöä, josta saa klikattua ulkoilman lämpötilan: Kuusi ja puoli. Helena löysi vähäisen miinus -merkin näytön laidasta ja heti keli kylmeni. Talvi tekee tuloaan.

Aloin lukea Irvingin kirjaa Garpin maailma. Jäin sivulle viisikymmentä ja vähän yli. Pulut kujersivat ja poika yritti kalastaa niitä haavipallomailalla räystäiltä.

Goethen Tarua ja totta -lukuprojekti on puolivälissä. Nuori mies palasi ränstyneenä kesken opintojen Leipzigista, sairasteli kotonaan Frankfurtissa, toipui ja lähti Strassburgiin päättämään opintonsa. Niskahiukset olivat liian lyhyet seurapiireihin ja hän käytti tukkalaitetta. Hän otti tanssitunteja ja opettajan nuoret tyttäret olivat tanssikavereina. Siitä seurasi sydänsuruja. Ennustajaeukko ennusti korteillaan – tähän oli näemmä lupa uskoa, vaikka samaan aikaan uskonasiat olivat pyhiä. Antoinette viivähti Strassburgissa matkallaan Itävallasta Ranskaan kuninkaan puolisoksi.

Päivä on valjennut. Aurinko paistaa rivitalojen lumikuuraisille katoille.