Terveisiä Taavetista

 22.10.2020  

Lämmin etelävirtaus vallitsee. Talon mittari näyttää viittä astetta. Katulamppujen valoissa näkyy sateen viiruja ja asvaltti kiiltää märkänä.

Olemme lukeneet Goethen Tarua ja totta -kirjaa viisisataa sivua ja sata jäljellä. Siitä saa sieltä täältä viitteitä aikakaudesta, vaikka henkilögalleria on maan ylhäisiä ja heidän piiri- ja pukuleikkejään. Liikkuminen tapahtuu hevosella ratsastaen, vaunukyydissä, veneillä ja pursilla vesiteitä pitkin ja kävellen. Kynttilät valaisevat. Goethe hankkii luistimet. Kuva on kuin Brueghelia. Goethen rakas sisko löytää aviomiehen veljensä seurapiiristä ja veli on mustasukkainen. Goethe on isänmaallinen ja uskoo kai, että saksalaisissa ruhtinashoveissa elämä ja edistys on korkeatasoista, mutta hänelle ei tule varmaan edes mieleen, että älykäs pikkusisko olisi voinut opiskella myös. Goethen ajatukset askartelevat jumaluusasioissa ja hupaisissa piloissa, kirjallisissa kalikkasäkeissä, joilla seura huvittelee ja pilkkaa sen ansaitsevia. Mietin oliko Englannissa jo Goethen aikakaudella naisia, jotka pääsivät julkisuuteen ja opiskelemaan, pääsivät holhoojan suostumuksella tai miehen nimellä, mutta pääsivät kuitenkin? Jos oli, Saksassa ei sentään.

23.10.2020

Sataa reippaasti. Mainiot syyssateet ovat tulleet. Olemme etuoikeutettuja näillä pohjoisilla leveysasteilla, koska saamme nauttia suuresta vuodenaikojen vaihtelusta. Kesällä maa viheriöi ja vedet ovat sulia, talvella on lunta ja järvet jäässä. Ainakin tähän asti on ollut näin. Syksy on hienoa aikaa, kun ruska värjää puut ja kuura härmistää maan. Kevät on upeaa aikaa, kun auringonvalo lisääntyy, pälvet kasvavat, purot virtaavat ja ensimmäiset kukat, leskenlehdet nousevat maasta. Kaikki vuodenajat ovat upeita, luonnon vaihtelu hienoa. Olemme onnen henkilöitä. Juuri nyt nautimme syksystä. Nautimme pimeästä ja kirkkaiden öiden tähtitaivaasta.

Main -joki jäätyi ja Goethe luisteli muiden hupakoiden kanssa koko päivän. Milloin Main on jäätynyt viimeksi? Juutalaiskadulla syttyi tulipalo ja Goethe riensi sinne suoraa päätä silkkisukkineen ja solkikenkineen. Hän järjesti kaksi ketjua niin, että vesiämpärit kulkivat kädestä käteen. Hänen hienostoystävistään osa liittyi ketjuun ja osa naureskeli. Hyvä pila. Tarmo Manni näytteli vastaavaa osaa Hilman päivät -elokuvassa.  

 24.10.2020

Goethen Tarua ja totta oli järjestyksessä 39. kirja, jonka luin tänä vuonna ja seitsemäs ääneen kuluvaa vuotta. Eilen perjantaina, illalla, luin siitä viimeiset sivut, sopivasti ennen kuin maksulliset kanavat toteuttivat mainosiskunsa ja avasivat kanavansa viikonlopuksi kaikelle kansalle. Eli tänään juutumme jalkapallokulttuuriin kahden tunnin päästä ja sen jälkeen on tänään täysi tuijotuspäivä. Onko se hyväksi? Onko se järkevää? Televisio-oikeudet, televisiokatsojien tarjoama tuotto täytyy olla suuri, sillä useimmat pelit pelataan tyhjille katsomoille. Jalkapallosarjat ja kaikki urheilusarjat ovat käynnissä, ammattiurheilijat tienaavat leipäänsä, sirkushuvit ovat täydessä käynnissä, vaikka Rooma on luhistumassa. Historia ja illuusio jäävät jäljelle.

Samoin kuin nämä urheilusarjat käyvät normaaliin tapaan tai virtuaalikatsomoille, Helsingin kirjamessut -tapahtuma luo illuusiota oikeista messuista netissä. En osallistu. En ole haalinut ilmaisia lippuja. En ole kiinnostunut niin paljon. Minusta siinä puuttuu juju. Tulen toimeen ilman, vaikka Helsingin kirjamessut on ollut monina syksyinä se vuoden tapahtuma, joka on saanut meidät liikkeelle, matkustamaan Helsinkiin, yöpymään hotellissa ja vierailemaan messuilla yleensä kahtena tai kolmena valikoituna päivänä tai jopa kaikkina.

Entä yleisarvosana Goethen kirjasta Tarua ja totta? Helena koki tämän kuuntelukirjan oikein hyvänä sikäli, että kirjailija kirjoitti niin tunnelmallisesti ja elävästi. Minä totesin, että teksti ei ollut niin vanhahtavaa ja romanttisväritteistä kuin epäilin. Goethe kirjoittaa hyvin, mutta koukeroisesti tai diplomaattisesti eikä hänen lauseistaan löydy ilman ponnisteluja varsinaista asiaa, sanomaa eikä siitä saa välttämättä tarkkaa selkoa muutenkaan, mutta sellainen vihjailu oli kai sitä aikaa niissä piireissä. Yleisarvosana kirjasta oli silti hyvä ja koen, että se kannatti lukea.  

25.10.2020

Kellonkääntäjäiset tulivat kuin nurkan takaa. Sen siitä saa, kun ei seuraa aikaa. Viisi kelloa piti kääntää oikeaan aikaan ja hammaskeijun ja mikron ajannäyttö.

Helena luki kännystään, että tämä viikko on televisioviikko. Lähetys on vapaa. Saamme nauttia vapaasti ylivoimaisen upeasta tv-tarjonnasta. Kiitos.

John Irvingin Garpin maailma on siinä pisteessä, että kuvitteellisen päähenkilön kolmas, kuvitteellinen romaani on ilmestymässä ja Garp lähetetään perheineen toiselle mantereelle, sillä herra kustantaja epäilee, että kirjan julkaisua seuraa myrsky ja hän haluaa säästää kirjailijaansa, sijoitustaan hankaluuksilta, harmeilta ja pahimmalta, että luova produkti menettäisi kykynsä luoda ja suoltaa uutta tai uutta muistuttavaa markkinatuotetta. Mielenkiinto tekstissä säilyy. Mitä vielä? mietin. Mitä seuraavaksi?