Eilen olimme aamulla kävelemässä rantaraitilla. Rannassa vedenrajassa oli kaksi hautakynttilää, toisessa vielä paloi kynttilä ja molempien vieressä oli kaksi ruusua. Onko sillä kohtaa tapahtunut tuore murhenäytelmä? Valkoposkihanhet olivat omissa oloissaan, isona parvena yhdessä keskellä kulkuväylää. Pyöräilijät väistelivät lintuja ja meidän edestä ne siirtyivät syrjään vetkutellen, mutta kun iäkäs susikoira lähestyi, lönkytti tulla omistajansa hihnassa, linnut riensivät paniikissa turvaan vesille. Palasimme polkua puiston keskelle. Kaksi rusakkoa pysähtyi seuraamaan mitä aiomme. Illalla nautimme sateesta ja sen ropinasta parvekkeella. Uusi kirjoitusaihe on mielessä. Olen tehnyt siitä sivun verran muistiinpanoja. Se hoputti minut silmäilemään eilen uudestaan Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Aloin lukea illemmalla Leena Krohnin kirjaa Oofirin kultaa. Pidän. Luin kaksi sivua Franz Kafkan Briefe an Milenaa. Samana päivänä tuleva kirjailija raapustaa monta kirjettä sydämensä rakkaalle. Toinen on Wienissä ja toinen Prahassa. Kummallakin on kai keuhkotauti. Helena innostui Panaman jalkapallojoukkueesta lukemaan John LeCarren kirjaa Panaman räätäli. Se on kuulemma oikein sopiva tähän hetkeen. Kolme ottelua eilen ja kolme tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti