Tilkankadulla

    

Pilvinen, lämmin syysaamu. Olen lähdössä Rinnekodin bussilla Nuuksion takamaille sienimetsään puoli seitsemän keskustasta lähtevällä vuorolla, jotta päivä ehtii valjeta. Eilen vietettiin suomalaisen ruuan päivää. Söimme muikkukukkoa ja salaattia, jossa oli porkkanaraastetta, tomaattisilppua ja raejuustoa. Joimme piimää. Tänään on Yrittäjän päivä. Uskon, että yritämme kaikki. Kävin eilen läpi kaksikymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tekstin jälkipuoliskolla. Mennään alamäkeä. Luin eilen loppuun James Jonesin sotaromaanin Ohut punainen viiva. Luin vajaat sata sivua iltamyöhään asti. Helena luki samaan aikaan Sirpa Kähkösen kirjaa 36 uurnaa. Hän, Helena aprikoi, ettei kirja ole välttämättä sellainen, joka olisi minun makuuni. Vai niin. Nyt ei sitä voi olla lukematta, ei enää, koska se jäisi vaivaamaan mieltä. Näin me keskustelimme eilen illalla parvekkeella samalla, kun pilvinen iltayö hiipui. Ei tähtiä tällä kertaa.

Tilkankadulla

   

 

 Maanantaiaamu on pilvinen täällä etelärannikolla. Uusi viikko. Odotin parvekkeella kunnes reilu puolikas kuu tuli esiin pilvien raosta. Omenat tuoksuvat meillä sisällä. Haimme niitä eilen maalaismarkkinoilta Hakaniemestä. Kolmosen ratikka kulkee nykyään Kuusitien päättäriltä suoraan Hakaniemeen ja edelleen keskustan läpi Olympiaterminaalin rantaan. Mannerheimintieltä kolmonen kääntyy Eläintarhan ohi Alppilaan, Kallioon ja Karhupuistosta alas Ympyrätalon vierestä Hakaniemen pieneksi jääneen torin laitaan. Väkeä markkinoilla oli tungokseen asti niin kuin aina. Ostimme omenoiden lisäksi tumman vuokaleivän, riisipiirakoita ja muikkukukon. Palasimme ”samalla lipulla” kotiin ja söimme päivälliseksi puolet kukosta ja maistiaisiksi leipää, piirakkaa ja omenanpuolikkaat. Helena siivuttaa nyt aamulla parhaillaan omenoita kuivatettavaksi. Kävin eilen läpi viisitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin kolme sivua tekstiä. Luin kaksi sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, mutta en James Jonesin kirjaa Ohut punainen viiva, vaan katsoimme sen sijaan jalkapalloa televisiosta. Helena kutoi eilen. Hänellä on Sirpa Kähkösen uutuuskirja 36 uurnaa yhä kesken.

Tilkankadulla

    

Sunnuntaiaamu Helsingin Pikku Huopalahdessa. Usvaa ajelehtii pihavaloissa, poppelit erottuvat mustina ja kuu sumuisella taivaalla. Olemme menossa päivemmällä Hakaniemeen maalaismarkkinoille, jos ei tule muutoksia suunnitelmiin. Eilen oli sadetta, mutta myös auringonpaistetta. Kiersimme kauppareissun jälkeen erikseen kuvaamassa rannalla. Helena jatkaa villapaidan kutomista. Hän on ollut myös läppärillään kirjoittamassa jotain. Lisäksi hän on lukenut yli puoleen väliin Sirpa Kähkösen kirjan 36 uurnaa. Minä kävin eilen läpi neljätoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 400. Puoliväli häämöttää. Matkalla Moskovan ja Pietarin välillä, tietenkin Gazilla. Luin eilen muutaman kappaleen Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja James Jonesin sotaromaania Ohut punainen viiva. Haavoittuneita, mutta riittävää hoitoa saaneita sotamiehiä palaa komppaniaan. He ovat tyytymättömiä, kun heitä ei evakuoitu. Komppanian lepovuoro on päättynyt ja se marssitetaan takaisin eturintamaan, vihollista vastaan, nälkiintyneitä, punatautisia ja ripulista kärsiviä japseja vastaan. Luulen, että saan kirjan luettua huomisen aikana ja pääsen Sirpa Kähkösen tekstin pariin. Luen sen seuraavaksi. Olen lukenut ennen kaksi kirjaa Kähköseltä, Lakanasiivet ja Vihreä salin.

Tilkankadulla

   

 

Lommollaan oleva kuu kaartuu länttä kohti kattojen yllä vaalenevalla aamutaivaalla. Vaihteeksi pilvet ovat täksi hetkeksi pyyhkiytyneet pois. Eilen aamupäivällä matkalla Munkkiniemeen kirjastoon väistelimme aluksi lätäkköjä Pikku Huopalahden puistossa ennen kuin koukkasimme lopulta pientä kujaa myöten takaisin asvalttipäällysteelle. Kujalla oli seinustalla pelargonia tuolilla ja pysähdyin ottamaan siitä kuvan. Lainasimme kaksi kirjaa, Helena varaamansa Sirpa Kähkösen 36 uurnaa – Väärässä olemisen historiaa ja minä lainasin meitä molempia varten Annie Ernaux’n Åren, palautuskirjojen hyllystä. Paluumatkalla poikkesimme Mäkkäriin. Helena yllätti tilaamalla pirtelön ja ranskalaiset. Minä otin aterian. Helena kutoo hihoja. Hän tekee sen jotenkin uudella tavalla ja selittää minulle, ymmärtämättömälle. Kaventaa, sen käsitän sanana, mutta muuten se on mystiikkaa. Kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Raakkasin kolmen sivun osion pois tekstistä. Se jäi olemaan pelkän lyhyen viittauksen ja tulevan mahdollisen lukijan varaan. Vuola ja Melender vinkkasivat kirjassaan Maailmojen loput, että jostain syystä romaanien keskiosassa tulee notkahdus ja josta teksti ei enää palaudu entiselle tasolleen. Mutta tietenkin sellaista notkahdusta vastaan voi taistella. En tiedä olenko siinä pisteessä ”Gazissa” – en luullakseni, mutta olen kuitenkin tarkkana ja valmiina karsimaan edelleen huonoa ja tarvittaessa kirjoittamaan uusiksi. Helena pääsi lukemaan eilen Sirpa Kähkösen romaania 36 uurnaa ja minä luin neljäkymmentä sivua James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva.

Tilkankadulla

    

 Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää. Taivas on aamulla täällä etelärannikolla harmaa ja maa märkä, mutta ei sada parhaillaan. Eilen kävimme katsomassa Haaganpuroa, jossa vesi tulvi pientareille. Satoi hiljalleen. Koululaisryhmä oli keräämässä roskia pois luonnosta. Tein eilen pitemmän työpäivän Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa, mutta etenin vain kolmetoista sivua. Eksyin polulta. Se tulkitsee hyvin tuntemuksiani. Eli jouduin kääntymään ja tutkailin ja etsin sitä kohtaa, jossa olin mennyt harhaan. Vaikeutta lisäsi se, että mitään varsinaista polkua ei ollut, olikin juoni, sen kuljetus, jossa oli tyylirikko tai mikä lie vika. Tämäkin kuvaa tuntemuksiani. Etsin kunnes löysin. Kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudestaan niin kauan, että tekstiin palautui se kadonnut jokin. Tänään odotan uteliaisuudella miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Helena teki eilen omiaan koneellaan ja kutoi muuten. Pusero, jota hän on tekemässä, on valmistumassa. Hän huomasi illalla sähköpostissa, että yksi kirjavaraus on noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa, Sirpa Kähkösen uusin. Eli patikoimme tänään hakemaan sen. Minä luin eilen kaksikymmentä sivua James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva. Kirjan alussa on kahden sivun mittainen luettelo henkilöhahmoista, mutta pakko on ollakin, sillä näitä hahmoja kuolee yksi toisensa jälkeen. Mutta sota etenee, kunhan saadaan vettä ja murkinaa miehille ja paukkuja aseisiin. Maailmanrauhan puolesta.

Tilkankadulla

    

 Sataa täällä etelärannikolla tänä elokuun viimeisenä aamuna. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta näkyy, että yöllä pelkästään kolmen ja neljän välillä on tullut vettä yli kaksikymmentä millimetriä. Tulvavaroitus on voimassa. Sataa sienille. Eilen kiersimme tarkoituksella lenkin Mannerheimintietä pitkin kaupalle. Sataa tihuutti. Tilkan kohdalla otin muutaman kännykkäkuvan. Yhdessä niistä on kuin iso, vihreä pukki loikkisi kattoja pitkin. Kävin eilen läpi kaksikymmentäyksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla töitä työpöytänsä ääressä ja kutoi loppupäivän ja katsoi televisiota. Hän luki loppuun Lansdalen dekkarin Kitkerää chiliä ja etsi illalla omasta hyllystämme uutta luettavaa. Minä luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja sivukaupalla James Jonesin sotakuvauksia kirjassa Ohut punainen viiva. Olen siinä puolessa välissä.

Tilkankadulla

    

Näimme täysikuun eilen illalla parvekkeelta ja olohuoneen ikkunasta. Virallinen täydenkuun hetki on huomenna aamuyöstä, mutta se oli jo nyt iltayöstä niin pyöreä kuin toivoa voi. Sää suosi tällä kierrolla tämän verran. Teimme eilen aamupäivällä erikseen kamerakierroksen ja ihmettelimme rajuilman jälkiä. Vesilammikoita oli puistokäytävien notkelmissa ja nurmikolla monin paikoin. Pikku Huopalahden pinta oli tavanomaisen mutaisen ruskea, kuin leveä, savinen joki, mutta taivaan heijastuksessa siinä oli paikoin muutakin väriä. Kävin läpi eilen kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ensimmäinen osa päättyi ja toinen alkoi. Helena teki töitä koneellaan ja kutoi muun ajan telkun ääressä. Hänellä on vielä kesken Lansdalen Kitkerää chiliä. Minä luen James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva. Hankalia kuvauksia näissä sotaromaaneissa, hahmottaa lukiessaan ja yrittäessään seurata, mitä kukkulan laitaa nyt kuljetaan ja miten suojassa tai tulituksen kohteena on jossain toisessa paikassa. Sama vaikeus on kaikissa tämän lajin kirjoissa. Kirjailijan hankaluuksia, kuvata kuvaamatonta.