Pilvinen, lämmin syysaamu. Olen lähdössä Rinnekodin bussilla Nuuksion takamaille sienimetsään puoli seitsemän keskustasta lähtevällä vuorolla, jotta päivä ehtii valjeta. Eilen vietettiin suomalaisen ruuan päivää. Söimme muikkukukkoa ja salaattia, jossa oli porkkanaraastetta, tomaattisilppua ja raejuustoa. Joimme piimää. Tänään on Yrittäjän päivä. Uskon, että yritämme kaikki. Kävin eilen läpi kaksikymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tekstin jälkipuoliskolla. Mennään alamäkeä. Luin eilen loppuun James Jonesin sotaromaanin Ohut punainen viiva. Luin vajaat sata sivua iltamyöhään asti. Helena luki samaan aikaan Sirpa Kähkösen kirjaa 36 uurnaa. Hän, Helena aprikoi, ettei kirja ole välttämättä sellainen, joka olisi minun makuuni. Vai niin. Nyt ei sitä voi olla lukematta, ei enää, koska se jäisi vaivaamaan mieltä. Näin me keskustelimme eilen illalla parvekkeella samalla, kun pilvinen iltayö hiipui. Ei tähtiä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti