Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää. Taivas on aamulla täällä etelärannikolla harmaa ja maa märkä, mutta ei sada parhaillaan. Eilen kävimme katsomassa Haaganpuroa, jossa vesi tulvi pientareille. Satoi hiljalleen. Koululaisryhmä oli keräämässä roskia pois luonnosta. Tein eilen pitemmän työpäivän Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa, mutta etenin vain kolmetoista sivua. Eksyin polulta. Se tulkitsee hyvin tuntemuksiani. Eli jouduin kääntymään ja tutkailin ja etsin sitä kohtaa, jossa olin mennyt harhaan. Vaikeutta lisäsi se, että mitään varsinaista polkua ei ollut, olikin juoni, sen kuljetus, jossa oli tyylirikko tai mikä lie vika. Tämäkin kuvaa tuntemuksiani. Etsin kunnes löysin. Kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudestaan niin kauan, että tekstiin palautui se kadonnut jokin. Tänään odotan uteliaisuudella miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Helena teki eilen omiaan koneellaan ja kutoi muuten. Pusero, jota hän on tekemässä, on valmistumassa. Hän huomasi illalla sähköpostissa, että yksi kirjavaraus on noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa, Sirpa Kähkösen uusin. Eli patikoimme tänään hakemaan sen. Minä luin eilen kaksikymmentä sivua James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva. Kirjan alussa on kahden sivun mittainen luettelo henkilöhahmoista, mutta pakko on ollakin, sillä näitä hahmoja kuolee yksi toisensa jälkeen. Mutta sota etenee, kunhan saadaan vettä ja murkinaa miehille ja paukkuja aseisiin. Maailmanrauhan puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti