Tilkankadulla

    

Kissa Jätkäsaaressa istumassa tuolilla, loikoilemassa oikoisenaan räsymaton auringonläikässä. Hännänpää vain liikahtaa. Latkimassa kielellään vettä vesikupillaan. Jätkäsaaren kaupunginosa kasvaa ja rakentuu. Yllättäen jokin vanha rakennus uusien keskellä. Arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen projekti. Uusimpana näkyy nousevan jonkinmoinen terassitalo rakennusten välissä kulkevan puiston laidassa. Eksymme etsiessämme oikeaa osoitetta tai emme eksy, vaan joudumme tekemään laajaa kierrosta rakennustyömaan takia. Eilen aamupuolella minulla oli vain vähän aikaa X -tiedosto auki. En uponnut siihen, vaan etsin sen sijaan ja tallensin uudelle koneelleni erään vanhan tarinani, Me puhallamme kynttilöitä, sen varhaisimman version. Kiinnostaa lukea se sopivassa tilanteessa. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin tähtitaivaan alla ja tänään hän lähti myös. Eilen iltapäivällä myöhään ja illemmalla luin kolmasosan Robert Goverin kirjaa Sadan dollarin erehdys. Asetelma on siinä mielenkiintoinen eli kaksi eri henkilöä kommentoi tapaamistaan, opiskelijanuori ja prostituoitu ovat vuoroluvuin äänessä ja pitävät omaa monologiaan. Kirja on kuusikymmentäluvulta, joten siinä on nykysääntöjen mukaan vääriä sanoja ja ilmauksia. Helena luki loppuun Patricia Moyesin jännärin Kolmannen koiran kummallinen tapaus. Kirjastosta tuli tekstiviesti, että varaamani kirja on noudettavissa. Lisäksi kaksi varausta on Matkalla. Helenalla on myös kaksi varausta Matkalla. Matkustavien kirjojen aikaa.

Tilkankadulla

    

Ruotsinpihlajan terttu. Kävimme eilen sateen välissä kaupassa. Hajanaisia pilviä ja välissä sinitaivasta. Lätäköt laajenevat entisestään ja Pikku Huopalahden vedenpinta on korkealla. Vesi tulvii lännenpuoleiselle rantaraitille. Näköhavainto kaukana lentävästä harmaahaikarasta, joka ei ole varma. Kaksi kertaa isompi lintu kuin varikset. X -tiedostossa on neljä sivua tekstiä. Luin eilen viimeiset kaksisataa sivua Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu. Vaihteeksi tosi-tv -dokumentti kauniista nuoresta naisesta, joka oli nähnyt kahdeksantoistavuotiaana unessa tulevan miehensä kasvot. Hän oli naimisissa ja kolmen lapsen äiti, kun hän alkoi kirjeenvaihtoon elinkautisen saaneen murhamiehen kanssa ja tämä mies oli se hänen unensa rakkaus. Nainen erosi miehestään, jätti lapsensa ja meni vihille vangin kanssa. Helena laittoi tänä aamuna herätyskellon soimaan puoli tuntia myöhemmin kuin tavallista, sillä olemme menossa puolen päivän jälkeen Jätkäsaareen tervehtimään hyvää ystäväämme ja hänen kissaansa. Päivänokoset jäävät välistä.

Tilkankadulla

     

Harakka perjantaina aamupäivällä kerrostalon päädyn tuuletusikkunan ikkunanaluspellillä. Eilen lauantaina ilahduimme, kun näimme kauppamatkalla harmaahaikaran kivellä Haaganpuron suussa. Samalla kivellä se seisoi myös vuosi sitten ja nyt lintu on palannut piilostaan. Helenalla ei ollut järjestelmäkameraa mukana, mutta otimme, hän pienellä kameralla ja minä kännykällä, muutamia kuvia. Naputin eilen kaksi sivua antaa tulla -tekstiä X -tiedostoon. Yksittäisiä sanoja muistiinpanovihkoon. Helena teki eilen aamulla jotain luonnosta työpöytänsä ääressä. Loppupäivän hän virkkasi. Hän otti unilukemisiksi Patricia Moyesin dekkarin Kolmannen koiran kummallinen tapaus. Minä luin kaksisataa sivua Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu, alanimikkeeltään Kun nykyhetkestä tuli second handiä. Tapauksia on tuhottomasti ja muistoja on myös kaukaa sadan vuoden takaa. Parhaiten jäi eiliseltä lukuosiolta mieleen, että pyövelit saivat hierontaa. Ampumakäsi ja varsinkin liipaisinsormi rasittuivat niskalaukauksista. Puhdistuksia kommunismin alkutaipaleella.

Tilkankadulla

    

Yöllä on satanut rankasti täällä etelärannikolla ja ennusteessa päivä jatkuu sateisena. Kuvassa kolme kirjaston kirjaa, joita luemme sekaisin. Eri aikakausien kirjankansityyliä. Svetlana Aleksijevitsin raportissa, se kai Neuvostoihmisen loppu on, siinä ensimmäisellä sadalla sivulla kiinnitti huomiota, että kommunismivallan aikana ihmiset harrastivat kirjallisuutta, mutta kapitalismin vapauden tultua kirjat heitettiin pois. Raha tuli tilalle. Tavara. Kapitalismi. Katkeria puheenvuoroja ja haastatteluja. Petetyn kansan tunteita. He halusivat vapautta, kyllä, mutta heille se sana tarkoitti vapautta ja tasa-arvoa, jotain parempaa kuin se vahvemman valta ja riisto, jonka he saivat kommunismin jälkeen. Sama isäntä jatkaa, vain nimi vaihtui. Olen lukenut kirjan puoliväliin. Hyvä, että joku on kiertänyt kuulemassa kansan äänet. Eilen kirjoitin päiväkirjoja ja muistiinpanoja tätä postausta varten, mutta en mitään fiktiota. Sen sijaan nostin iltapäivällä neljänä kehikkona olevat parvekelankut vuoron perään ylös ja kaaputin pois kertyneet lehdet ja ryönän niiden alta. Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja katsoi telkusta jotain oikeussalidraamaa. Hän kokeili unilukemisiksi Robert Goverin kirjaa Sadan dollarin erehdys, mutta jätti sen kesken.

 

 

Tilkankadulla

    

Kastuimme, kun kävelimme eilen Munkkiniemeen kirjastoon ja kastuimme palatessa. Ruskan väriä on osin vaahterassa kirjaston kupeessa. Noudimme yhden kirjan, Robert Goverin Sadan dollarin erehdys. Teimme reissun jälkeen piparitaikinaa eli Helena teki muut valmistelut, mutta minä vaivasin taikinan. Otin eilen uuden tiedoston valmiiksi ja annoin sille nimeksi X. Kirjoitan sinne mitä mielessä muhii ja ehkä jokin aihe siivilöityy seasta. Minulla on aiheita yhdessä tiedostossa ja samoin muistiinpanovihoissa ja erinäisiä tekstejä on valmiina ja puolivalmiina, joita voisin työstää, mutta en tunne nyt mielenkiintoa tarttua niihin. Odotan, että se jokin nousee pintaan, jonka tunnen olevan lähellä. Helena tekee aamuisin omia luonnoksiaan, käy koneellaan ja virkkaa lopun ajan. Hän otti lukuun Hunter S. Thompsonin kirjan Suuri hainmetsästys ja unilukemisina hänellä on Eeva Kilven runokokoelma Animalia. Aloitin Svetlana Aleksijevitsin teosta Neuvostoihmisen loppu. Alkusanoissa selviää, että kirjailija ei tee eroa venäläisten eikä ukrainalaisten välillä. Samoja venäläisiä. Toinen raportoiva kirja Thompsonin jälkeen.

Tilkankadulla

    

Tuoli parvekkeella eilen märkänä, pimeänä sadepäivänä. Puuaines on lämpimien maiden tuotteita, Kiinasta. Sikäläistä halpaa puusepäntyötä, joka on kestänyt kuitenkin yli kymmenen vuotta ja muutaman muuton. Luovuin eilen aiheesta “Näillä main”. Se päätös kypsyi puolinukuksissa, kun olimme päivätorkuilla. En viihdy siinä aiheistossa, johon olin takertumassa. Halusin vapaaksi, rimpuilin ja pääsin irti. Huh, pitää olla tarkempana jatkossa. Helena sai toissayön myöhäisinä tunteina luettua loppuun Svetlana Aleksijevitsin kirjan Neuvostoihmisen loppu. Jostain syystä muistan joka toinen kerta sen nimen väärin. Pahoittelen. Minulla on kolmekymmentä sivua jäljellä Hunter S. Thompsonin teosta Suuri hainmetsästys. Sen jälkeen aion tutustua ensimmäisen kerran nobelpalkittuun Aleksijevitsiin. Eilen tuli helmetistä tekstiviesti noudettavasta kirjavarauksesta: Robert Gover: Sadan dollarin erehdys. Ehkä olen lukenut sen joskus viisikymmentä vuotta sitten.

Tilkankadulla

    

Tuulet tuivertavat. Helena valisti minua, että lokakuun kymmenes, Aleksis Kiven päivä, on myös Maailman mielenterveyspäivä. Tällaisen kuvan Helena otti eilen aamulla sauvakävelylenkillään Pikku Huopalahdesta. Vesi on samaa syvän sinistä kuin öinen, pilvetön taivas yllä. Eilen aamupäivän kauppareissulla otin jälleen kuvan hienosta kattonäkymästä, joka avautuu Tilkanvierron ja Tilkankadun risteyksen kohdalta. Näillä main -tarinani jatkuu siinä mielessä, että palaan aina ottamaan vauhtia alusta. Sivumäärä on pysynyt samana kymmenenä sivuna, ollut jumissa kolme, neljä päivää. Helena luonnosteli eilen aamulla työpöytänsä ääressä, mutta enimmän osan päivää hän virkkasi isoäidinneliöitä. Iltaviimeiseksi vietimme aikaa lukemalla kumpikin paksuja kirjojamme, Helena Svetlana Aleksijevitsin teosta Neuvostoihmisen tuho ja minä Hunter S. Thompsonin kuusikymmentäluvun raportteja nyt lähinnä Etelä-Amerikasta. Helena odottaa, mitä minä sanon, kun luen vuorostani Neuvostoihmisen tuhon?