Ruotsinpihlajan terttu. Kävimme eilen sateen välissä kaupassa. Hajanaisia pilviä ja välissä sinitaivasta. Lätäköt laajenevat entisestään ja Pikku Huopalahden vedenpinta on korkealla. Vesi tulvii lännenpuoleiselle rantaraitille. Näköhavainto kaukana lentävästä harmaahaikarasta, joka ei ole varma. Kaksi kertaa isompi lintu kuin varikset. X -tiedostossa on neljä sivua tekstiä. Luin eilen viimeiset kaksisataa sivua Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu. Vaihteeksi tosi-tv -dokumentti kauniista nuoresta naisesta, joka oli nähnyt kahdeksantoistavuotiaana unessa tulevan miehensä kasvot. Hän oli naimisissa ja kolmen lapsen äiti, kun hän alkoi kirjeenvaihtoon elinkautisen saaneen murhamiehen kanssa ja tämä mies oli se hänen unensa rakkaus. Nainen erosi miehestään, jätti lapsensa ja meni vihille vangin kanssa. Helena laittoi tänä aamuna herätyskellon soimaan puoli tuntia myöhemmin kuin tavallista, sillä olemme menossa puolen päivän jälkeen Jätkäsaareen tervehtimään hyvää ystäväämme ja hänen kissaansa. Päivänokoset jäävät välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti