Tuulet tuivertavat. Helena valisti minua, että lokakuun kymmenes, Aleksis Kiven päivä, on myös Maailman mielenterveyspäivä. Tällaisen kuvan Helena otti eilen aamulla sauvakävelylenkillään Pikku Huopalahdesta. Vesi on samaa syvän sinistä kuin öinen, pilvetön taivas yllä. Eilen aamupäivän kauppareissulla otin jälleen kuvan hienosta kattonäkymästä, joka avautuu Tilkanvierron ja Tilkankadun risteyksen kohdalta. Näillä main -tarinani jatkuu siinä mielessä, että palaan aina ottamaan vauhtia alusta. Sivumäärä on pysynyt samana kymmenenä sivuna, ollut jumissa kolme, neljä päivää. Helena luonnosteli eilen aamulla työpöytänsä ääressä, mutta enimmän osan päivää hän virkkasi isoäidinneliöitä. Iltaviimeiseksi vietimme aikaa lukemalla kumpikin paksuja kirjojamme, Helena Svetlana Aleksijevitsin teosta Neuvostoihmisen tuho ja minä Hunter S. Thompsonin kuusikymmentäluvun raportteja nyt lähinnä Etelä-Amerikasta. Helena odottaa, mitä minä sanon, kun luen vuorostani Neuvostoihmisen tuhon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti