Tilkankadulla

    

Hyvää Tapaninpäiväaamua. Kuvassa on lahjaksi saatu leikkokukka-asetelma. Emme viettäneet varsinaista lahjajoulua, ne ajat ovat takanapäin, mutta minä sain Helenalta hänen kutomansa villasukat, joissa on varmaan vaikutteita Marcel Proustin sanataiteesta ja lisäksi annoimme toisillemme nauharusetein suljetut tuoreet päiväkirjavihkomme. Eilen tuli kaksi nuorta hyvää ystäväämme tervehdyskäynnille, teelle ja kahville ja saimme tietää heidän kuulumisensa. Helenalla oli heille nimikkovillasukat ja kaksi isoäidinneliöpalapeittoa lähti heidän mukaansa. Eilen aamulla jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tarinan stilisointia. Olen siinä sivulla seitsemän. Helena maalasi, akryyleillä. Teimme ennen ruokailua kävelylenkin Tilkankatua pitkin, sitten rantaan ja rantaraittia myöten Tilkantorille ja kotiin. Iltapäivällä Helena maalasi toisen session ja minä aloin lukea ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä osaa, Pakenija. Illalla Helena luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin Pimeän risteys, jota hän kehui kirjailijan parhaaksi. Minä luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus ja nautin tekstistä.

Tilkankadulla

    

   

Joulupäivää. Joulutähti pöydällä koristeena. Eilen aattona teimme kauppamatkalla kierroksen Tilkantorin rannan kautta. Pysähtynyt talvipäivän hetki. Helena maalasi eilen aamulla ja päivemmällä telineensä ääressä. Minä aloin stilisoida ja parannella Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Kolme sivua. Iltapäivällä luin ääneen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannen niteen, Vanki. Kirjailija intoutuu siinä kirjoittamaan ja analysoimaan Dostojevskiä. Hän, päähenkilöminä, puhuu ikään kuin Albertinelle, vangilleen. Esitelmöi. Luin loppuun Maylis de Kerangalin romaanin Maailma käden ulottuvilla ja aloitin Jonathan Franzenin kirjan Vapaus. Ripaus ranskalaisuutta ja sen jälkeen amerikkalaisuutta vai onko se kansainvälisyyttä. Helena lukee yhä Leena Lehtolaisen dekkaria Pimeän risteys. Katsoimme päivän päätteeksi Firma -elokuvan. Se on nähty ennen ja luettu myös kirjana joskus aikoja sitten. Nuori Tom Cruise.

Tilkankadulla

    

Jouluaatto. Toinen joulumme Tilkankadulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvassa rappukäytävän alakerrassa perinteinen olkipukki toivottaa Hyvää joulua kaikille lukijoille. Siellä olkipukki on viettänyt viimeisen viikon talon asukkaiden ilona ja koristuksena. Pientä pakkasta nyt aattoaamuna. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Sen jälkeen Helena laittoi kinkun paistumaan. Aloin lukea toissapäivänä vanhaa tarinaa Me puhallamme kynttilöitä, jonka luin eilen loppuun. Totesin, että siinä on ainesta, joten otin kopion ja alan työstää sitä. Iltapäivällä Helena maalasi rupeaman telineensä ääressä ja minä luin ääneen yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Illemmalla Helena jatkoi lukien Leena Lehtolaisen dekkaria Pimeän risteys ja minä luin Maylis de Kerangalin romaania Maailma käden ulottuvilla.

Tilkankadulla

   

Joulun aatonaatto valkenee märkänä ja sateisena Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen pyrytti ja oli loskaa reitillä, kun tarvoimme Munkkiniemeen kirjastoon. Palautin Mooren Jerusalem -kirjan, jossa oli niin pientä tekstiä, etten kyennyt lukemaan sitä. Lainasimme Helena Leena Lehtolaisen dekkarin Pimeän risteys ja minä neljä kirjaa: Maylis de Kerangalin Maailma käden ulottuvilla ja Sillan synty, Jonathan Franzenin Vapaus ja Annie Ernaux’n Tapaus. Lukeminen ei lopu joulun pyhinä. Eilen luin kahteen otteeseen muutaman sivun vanhaa tarinaa, Me puhallamme kynttilöitä, sen ensimmäistä versiota. Aikoinaan olin siihen varsin tyytyväinen, mutta luettuani viidesosan tekstistä, olen löytänyt paljon korjattavaa ja paranneltavaa. Aloitimme eilen iltapäivän ääneenlukutunnin makuuhuoneen puolella, Helena maalasi telineensä ääressä ja minä istuin sängyn laidalla kirjan kanssa. Draamaa Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannessa niteessä, Vanki. Myöhemmin illalla luimme molemmat omia kirjojamme olohuoneen sohvalla, Helena aloitti Leena Lehtolaisen Pimeän risteyksen ja minä valikoin Maylis de Kerangalin kirjan Maailma käden ulottuvilla.

 

Tilkankadulla

    

Talvipäivänseisaus. Lunta pyryttää sakeasti Helsingin Pikku Huopalahdessa. Rusakko lepää pihalla talonsiiven seinustalla. Kuvassa on Eric Palmguistin kansitaidetta vuodelta 1962, omslag om Nikolaj Gogols roman Taras Bulba. Elämme vuoden pimeintä aikaa, mutta samalla tapahtuu käänne kohti kevättä. Aurinko on paistanut muutamana viime päivänä lyhyen tovin pihaa rajaavien talojen kattojen yli. Eilen luin aamulla Nilkka -tarinan läpi enkä tehnyt muutoksia. Onko se valmis? Helena siirsi ison maalaustelineen keittiösopen seinustalta makuuhuoneeseen ja järjesti samalla työpöytänsä. Luimme iltapäivällä ääneen seuraavat reilut neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, sen Vanki -nidettä. Kopeasti esiintyvä paroni de Charlus käyttäytyy kuin isäntä Verdurinien musiikki-illanvietossa. Lopetimme luvun siihen kohtaan, kun Emäntä päättää toimia saman tien ja järjestää välirikon paronin ja hänen viulistisuojattinsa välille. Eilen katsoimme pitkästä aikaa telkusta Quentin Tarantinon elokuvan Pulp Fiction. Tänään olemme lähdössä Munkkiniemen kirjastoon, jossa on noudettavissa kolme kirjavarausta, Helenalle Leena Lehtolaisen uusin ja minulle de Kerangalin kaksi teosta.

Tilkankadulla

   

Lunta sataa Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen aamupuolella, kun teimme kauppareissun, aurauskalusto kuskasi urakalla pois katuvieristä niille aurattuja lumipenkkoja. Tilkantorin rannassa kuvasin tuulen silomaa jääpeitettä punaisine kellukkeineen. Luin eilen aamulla Nilkka -tarinan. Yksi -ssa puuttui ja poistin tekstin loppupuolelta yhden mitään -sanan. Helena tekee akvarelleja, luonnoksia ja virkkaa isoäidinneliöitä. Iltapäivällä luimme ääneen reilut neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksatta nidettä, Vanki, joka kirja on nyt yli puolen välin. Helena sanoi, että virkattuja neliöitä tuli ripeämpään tahtiin kuin yleensä. Hän purki käsitöihin napisevia tunteitaan, kun luin nuoren miehen älykköajatuksia naisista vai mitä ne mietteet ovatkaan. Luin illalla loppuun Nikolaj Gogols bok Taras Bulba. Tarkistin sen jälkeen netistä, että ruuti oli jo vanha keksintö siihen aikaan, kun kasakat vaelsivat 1500-luvun Ukrainan aroilla ja musketteja oli myös. Helena luki Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkaria Kleptomaanin jäljet. Iltamyöhällä seurasimme, kun bundesliigassa Bayer Leverkusen voitti Bochumin neljä nolla.

 

Tilkankadulla

    

Pikku Huopalahden Ala-asteen katolta pudotettiin lunta eilen aamulla Tilkankadulle, kun lähdimme kaupalle. Sade oli hiipumassa. Koulun kirjaston tiloissa näkyvät työt edistyneen. Tekijät olivat varmaan viettämässä kahvituntia, joten otin ikkunan läpi kuvan. Jätimme kotiin vasta uunista otetun paistetun perunalaatikon tuoksun. Kävin ennen kauppareissua läpi Nilkka -tarinan. Vielä tuli muutoksia. Sivumäärä pysyi kahdessakymmenessä. Helena teki eilen akvarelleja ja virkkasi telkun ääressä isoäidinneliöitä. Iltapäivällä pidimme tavanomaisen kahden tunnin ääneenlukusession Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin parissa. Mustasukkaisuusdraama. Oletan, että kirjailija on halunnut korostaa sitä. Hän on käyttänyt teemaa sitomaan kirjan juonta, koska se on yksi yhtenäinen tekijä tämän päähenkilön elämässä, mustasukkaisuus ja hengenahdistus. Luin eilen illalla vain Nikolai Gogolin Taras Bulbaa på svenska. Kaksi kirjastovarausta on Matkalla, joten luen Taras Bulban pois tieltä. Hyvä kirja. Yksi Helenan varaama kirja on myös Matkalla. Hän otti unilukemisiksi seuraavan Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin hyllystämme. Sen nimi taisi olla Kleptomaanin jäljet. Kuun puolikas tuli iltapimeällä näkyviin eteläisellä taivaalla.