Helena väittää, että minulle on vaikea ostaa kirjaa, kirjalahjaa. Olen ihmeissäni. Luulen päinvastoin, että tilanne on kohdallani tyystin toinen.
Toissajouluna Helena löysi minulle meille ennestään tuntemattoman kirjailijan E.L.Doctorowin Gangsterin oppipoika -kirjan Keltaisen kirjaston pehmeäkantisena painoksena. Luin ja pidin. Luin sen heti uudestaan. En ole tainnut tehdä koskaan ennen sellaista. Luin sen tällä toisella kerralla ääneen. Kirjastosta löytyi Marssi ja Homer ja Langley. Luin myös ne molemmat ääneen.
Eilen kirjastossa käydessämme katse osui poistettujen kirjojen laatikkoon: Kolme Doctorowia – Danielin kirja, Kuikkajärvi ja Maailmannäyttely. Kaikki olivat minulta ja meiltä toistaiseksi lukematta. Ne päätyivät tässä kirjankierron ja -elon vaiheessa meille. Olemme sellainen kirjankerääjien pääteasema.
5.8.2020
Takkuturkkinen, märkä, harmaan läikällinen jänis piti sadetta pihanurmikolla talon päädyssä, kun toin puoli kuudelta aamiaistarjottimen parvekkeelle. Se pysyi makuuksellaan niin kauan kunnes ensimmäinen auto ajoi ohi Vallitietä. Silloin jänis kaapaisi pystyyn, yritti tielle, tajusi, että ei sinne ja kaarsi vauhdikkain, joustavin loikin niittyä näkymättömiin rakennuksen taakse.
Vuokrasimme eilen ärrältä auton viikoksi. Haemme sen perjantaina Kouvolasta, lähimmästä hakupisteestä. Tätä oli suunniteltu ja ennakoitu ja se oli odottanut vain sitä, että tulisi asiaa Helsinkiin. Viikon vuokra-aika on hyvä siksi, että meillä on nyt muun ohessa monta päivää aikaa kierrellä kaaralla ympäriinsä Taavettia ja lähitienoita. Marja- ja sieniastia samaan tapaan kuin autoihmiset puhuvat perheen kakkosautosta kauppakassina.
6.8.2020
Aamulla, kun pyöräilimme rannalle, näimme Niemeläntiellä kahdensadan metrin päästä tietä ylittämässä metsäkauriin ja vasan tai oliko siellä iso koira ja sen pentu vai susi? Eläimet menivät tien yli ja voimalinjan laitaan tehtyä uutta tietä. Kun olimme pyörillä siinä tien kohdalla, näkyi isomman eläimen selkää, kun se meni alhaalla notkossa. Kun palasimme uimasta, etsin sorkan painaumia tien hiekasta, mutta se oli yllättävän kovaa. Löysin kuitenkin jonkinmoisen tassun painauman ja siitä tuli mieleen, että ehkä nämä kaksi olivat ilves ja sen pentu?
Myöhemmin päivällä menimme kaupalle. Kävelimme mutkan huoltoaseman takaa ja Joukolantiellä oli ruskea kaarnanpala asvaltilla paitsi että se oli auton alle jäänyt orava, jonka pää oli litissä ja sisälmykset levinneet pitkin. Kärpäset olivat löytäneet sen.
7.8.2020
Autokulttuuria. Haimme ärräauton viikoksi Kouvolan rautatieasemalta. Ensin oli vähän, että häh – ei ollut virtalukkoa, jonne tarjota avain. Onneksi oli painike, josta engine käynnistyi. Vielä piti löytää käsijarru ja hapuilla kaikki penkinaluset ennen kuin keksin painella keskikonsolissa olevia näppäimiä. Punainen käsijarruvalo sammui. Selvä, liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti