Kaunis kesäpäivä

maanantai 31. elokuuta 2020

Terveisiä Taavetista

 31.8.2020  





Kirjoittaja kirjoittaa ajassa. Aika karkaa käsistä, pakeneva nykyhetki. Sen takia varmaan toiset kirjailijat, kirjoittajat sijoittavat tarinansa turvallisesti menneisyyteen. Siellä aika on pysähtynyt ja kivettynyt. Tulevaisuus on toinen vaihtoehto. Ennuste. Kuvitelma. Molemmat ovat mielenkiintoisia ja kaikki on.

Kun kirjoitan tässä muun rinnalla ja ohessa Repeä, tarinaa, jonka idea on syntynyt neljännesvuosisata sitten, voisin sijoittaa sen ajallisesti sinne kauas, mutta otan viitekehykseksi mieluummin nykyhetken kännyköineen ja pankkiautomaatteineen. Automaatit tosin olivat olemassa jo tuossa esihistoriassa, vaikka ne on päivitetty muutamaan kertaan niistä ajoista.

Kirjoitan Repeä tarinan runko ja henkilöt hyvin mielessä, kaupunkinäkymä myös, mutta aiemmista Repe-versioista poiketen niin, että teen tekstiä blogiin. Muuttaako se tekstiä? Ainakin siltä osin, että olen poistanut kaikki väliotsakkeet. Muuttaa myös niin, että teen enemmän ikään kuin haukkapaloja, jolloin niissä on alku ja loppu ja että teksti ei ole vain mekaaninen leikkaus joltain sivulta jollekin sivulle.  




Tänään sain kolmannen osan valmiiksi, tänä aamuna ja minulla on siis odottamassa Repen tarinasta kolme ensimmäistä blogitekstiä julkaistavaksi. Tämä jatkokertomus on vuorossa ja pääsee esille vuoden lopulla. 

David Foster Wallacen Infinite Jest -luku-urakka on sivulla 548.

Ulkona sataa, tihuuttaa.


1.9.2020

Junarata, Kuutostie ja Salpausselkä. Kolme tällaista väylää kulkee Taavetin läpi. Tänään laskeuduimme Salpausselän rinteestä radanvarteen. Aamu oli ollut kylmä, mutta puolenpäivän jälkeen aurinko lämmitti kuin kesällä. Kesää jatkuu. Näimme kaivinkoneen, joka oli kiivennyt kiskoille. Se taisi niittää aseman raiteilta ruohoja ja puunversoja. Veturi tuli ja ajoi ohi.

Asioimme Rautakaupassa. Helena tarvitsi maalarinteippiä. Hän haki kapeaa teippiä.

Pieniä koululaisia oli pyörineen liikkeellä Kauppakadun mutkissa. Pääsin katsomaan vanhaa ilmakuvaa juuri tästä lyhyestä Kauppakadusta Naumasen Kauppa-Aitassa. Olimme siellä ensimmäisen kerran. Mukaan tuli vihreä t-paita ja kerä harmaata lankaa. Minä tutkin ilmavalokuvaa kassatiskin päädyssä. Kynnöspellot rajasivat Kauppakatua kahdelta puolelta, mutta samat mutkat.  


Tunnelma vanhassa puodissa toi mieleeni Leo Kalervon kirjan Tuppisuu suomalainen. Astuimme hetkeksi siihen aikaan. Kirjan päähenkilö oli pakomatkalla ja viivytteli tunnontuskissa maalaiskaupassa ja osti vähän kerrassaan kantamuksen sekalaista tavaraa, punttikaupalla tulitikkuja, neuloja ja parsinlankaa, söi välillä suolalihaa ja joi pilsneriä ja pelkäsi ja odotti ja toivoi milloin tulee poliisi tai nimismies ja vie mennessään ja lopettaa tämän elämisen epätietoisuudessa.


2.9.2020

Tavallinen keskiviikko. Säätieto ja aamuvarhainen lupailivat aurinkoista päivää, mutta pilvet valloittivat taivaan. Ehkä luin sääennusteen väärin? Pyöräilimme Puukylään Tervalamminsuon laitamille. Keräsimme valikoiden litran puolukoita. Ajomatkalla hanskat olivat tarpeen.  




Eilen oli kesäpäivä, mutta tänään enteili syksyä, kun lähdimme torille nauttimaan vedyt. Kävimme syömässä ulkona, istuen torinlaidan penkillä ja haistellen ilmaa.

Sienet näyttävät tekevän kehiä pihanurmikkoon. Huoltomies ajoi nurmikon, mutta matalat ja pienet, valkoiset sienet säästyivät leikkuuterien alla.

Eilen iltamyöhällä näimme täysikuun. Kävimme jaloittelemassa pihamaalla ja sieltä kuu nousi puunrunkojen välistä.


3.9.2020

Olen sivulla 604 David Foster Wallacen kirjassa Infinite Jest. Mielikuvitusta riittää. Entä mikä osa ja miltä osin teksti on silkkaa mielikuvitusta ja missä on mukana henkilökohtaista kokemusta? Siinä on mukana tämä yksi Incandenzan perhe, sen viisi jäsentä ja sitten on muun muassa AA-hoitokodin avulla huumeista vapautunut iso ja riski mies, josta on tullut niin sanottu luottovanki ja joka päivystää hoitokodissa yöllä, yksin asukkien kanssa, valvoo näitä noviiseja ja tekee syötävää, annostelee ja jakaa lääkkeitä, lohduttaa, on olkapäänä, nämä asiat tulevat selviksi, mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Wallace on kehitellyt jutun, että autot pitää siirtää vuorokaudenvaihteessa kadun toiselle puolelle – kielitaitoni ei riitä saamaan selkoa miksi oikeastaan – mutta siis tämä luottovanki kerää porukan, AA-hoitokodissa on osa autollisia, työssäkäyviä ihmisiä, kerää porukan, joista jotkut ovat torkahtaneet ja pitää käydä herättelemässä.

Katkaisen tähän, koska pääsin kirjassa tähän kohtaan. En tiedä mitä on edessä? Wallace tietää.

Infinite Jestissä on monia henkilöitä, joiden tekemisiä seurataan, hetken tai kauemmin ja yhtenä erikoisena ryhmittymänä kanadalainen pyörätuoliterroristien solu, joka kylvää tuhoa.

Infinite Jestissä ei eletä nykyaikaa, vaan sen kuviteltu tapahtuma-aika on tulevaisuudessa, kun nykyhetki tarkoittaa joitain vuosia ennen vuotta 1996.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti