Terveisiä Taavetista

 11.8.2020  

Ihana olla kotona taas.

Olimme eilen reissussa melkein neljätoista tuntia, vain, mutta kävimme ikään kuin toisessa maailmassa, jossa on moottoriteitä, vilkkaat kaupungin kadut, kaistanvaihtoja singahdellen, eksyen kiellettyjen ajosuuntien ja kääntymiskieltojen urbaaniviidakkoon ja hakien parkkipaikkaa autolle.

Auto toimi moitteettomasti. Se antoi varoitusääniä, kun peruutin tai sijoitin keulan liian lähelle estettä ja hipaisin ruusupuskia pihatien kapeikoissa.

Saavuimme yhdeksältä Kannelmäkeen. Näimme siellä yhden ruskean kissan, joka on löytänyt kodin itselleen. Kannelmäestä sukkuloimme Jollakseen, uinti kylmässä merivedessä Furuvikissä, jossa on hieno uimaranta vanhoine puineen ja pukukopit ja wc. Kallion kaupunginosaan seuraavaan tapaamiseen. Mennessä kiersin Herttoniemessä täyden ja yli kierroksen liikenneympyrässä kuin olisimme olleet Jacques Tatin elokuvassa ja Sörnäisissä valitsin väärän lähestymisreitin, jolloin jouduin suuntaamaan Hakaniemeen, sitä ennen käännyin Hämeentielle, joka oli remontissa, tietyömaata pitkin Mäkelänkadulle, u-käännös ajastaan Pasilan kulmilla, paluu Sturenkadulle, Brahenkentän laitaan, Porvoonkadulle ja jossa oli asiallinen viistoparkki ja tilaa yhdelle kiertelevälle autolle.

Pysäköintilipun osto onnistui puolittain. Tarkoitus oli ottaa aikaa kaksi tuntia, mutta sitä tuli vain tunti.

Viimeinen etappi vei Kalliosta Jätkäsaareen. Siellä oli kahden tunnin ilmainen pysäköinti kiekolla. Näimme lemmikkirotat tilavassa häkissään.

Tänään me poikkeuksellisesti autoilevat kulttuuri-ihmiset teimme eräänlaisen metsäkierroksen, toki kumisaappaissa ja asianmukaisissa varusteissa. Suursuon hiekkateillä, kirkossa kuuntelemassa hiljaisuutta, Suo-Anttilan risteyksessä, Jurvalaan Kahvi-Pakarin terassille sumpille ja korvapuustille ja viimeiseksi Salen kautta Taavettiin, takalasin pesu huoltoasemalla, Vallitietä kotiin ja auto tyylikkäästi peruuttaen parkkiin.

Tiistai. Tietokoneauto on ollut käytössämme perjantaista asti ja on tulevaan perjantaihin. Puolivälin etappi käsillä.

12.8.2020

Keskiviikko on pitkällä. Elämme myöhäistä iltapäivää. Olemme käyneet Miehikkälässä, Virojoella, Haminassa, Myllykoskella, Sippolassa ja Kaipiaisissa.

Lähdimme vähän yli kuuden. Kymmenen kilometrin jälkeen auton näytölle tuli ilmoitus, että renkaissa on havaittu paineen alenemaa. Tarkista. Samalla näytölle jäi keltainen varoitusvalo. Pysäytin ja painelin jalalla renkaita, kiersin auton enkä havainnut mitään erityistä.

Miehikkälässä oli mahdollisuus tankata bensaa, mutta ei ilmaa eikä tuulilasinpesuvettä. Yhdeksän kilometriä myöhemmin Virojoella oli tyyppiä rajallinen ABC, ei vettä, ei ilmaa. Olin huomannut rengasliikkeen ja ajoin sen pihaan. Liike avasi kahdeksalta, joten odotimme muutaman minuutin. Ammattimies kiersi hetkessä renkaat läpi. Paineet kohdalleen, ei vuotoja, ei hämminkiä. Kaksi euroa. Avasin menu -valikon ja päivitin tiedon autolle ja sen jälkeen hälytysmerkkivalo sammui.

Kiertelimme Haminassa neljän tunnin ajan. Teimme pikkuostoksia, kävimme näyttelyssä, ortodoksisessa kirkossa ja istuimme puiston penkillä. Nautimme myös virvokkeita.

Ajoimme Haminasta Anjalankosken ABC:lle välikahville. Sen jälkeen vierailimme Reuna -kustantamon kirjakaupassa Myllykoskella, valokuvasimme Nappi -kissan ja tarinoimme henkilökunnan kanssa.

Sieltä ajoimme Sippolaan, Kaipiaisiin ja Taavettiin. Nyt kello on 16:42.

13.8.2020

Tänään tuli julki viimeinen Makeaa lupiinia -fiktion osa. Sen osalta täytyy pahoitella ja pyydellä anteeksi, jos eräs tietty lukija odotti tältä tarinalta enemmän kuin mihin se ylti – herrasmies, joka tietää lupiinit.

Uusi näyteteksti on työn alla. Yli kaksi vuotta sitten kirjoitin rennolla otteella vajaa sata sivua pitkän novellin Me puhallamme kynttilöitä. Pidin siitä. Keväällä luin sen pitkästä aikaa uudestaan ja olin nyt sitä mieltä, että tekstiä on parannettava, selkeytettävä. Sen jälkeen, kun päädyin siihen, että laitan sen näyteteksteinä Kaunis kesäpäivä -kulttuuriblogiin, ymmärsin, että sitä on muokattava aika paljon. Ensimmäisenä heitin pois kaikki kappalenimet ja -numerot ja -jäsentelyt.

Tämä työ on kesken. Saa nähdä milloin alan saada sitä julki blogiin? Yritän avausta neljän päivän päähän, mutta se saattaa venähtää.

Autokulttuurielämä jatkui tänään seitsemättä päivää. Teimme autometsäkierroksen. Keräsimme mustikoita Sivuintien varrelta. Kävimme tutustumassa Huopaisenvirran muistomerkkiin ja ihailimme ja valokuvasimme maisemia. Sieltä ajoimme Puukylään, edelleen hiekkatietä voimalinjan ali Sivuintielle ja Itsenäisyydentielle. Nautimme kahvit ja ison vehnäsen Kahvi-Pakarin terassilla. Paluumatkalla tutustuimme Anjalantiehen, hissuttelimme sitä kautta Uroon, kirkon ohi, käännös Taavettiin päin ja ajastaan olimme huoltoasemalla ja pesin takalasin ja perävalot.

14.8.2020

Palautimme vuokra-auton Kouvolaan. Kello oli vähän yli yhdeksän, kun jätimme sen sovittuun ilmaiseen parkkipaikkaan ja toimitimme auton avaimen ärrälle. Laitoin ilmoituksen sähköpostiin.

Paluukyyti julkisilla oli tiedossa. Sellainen oli lähdössä Kouvolasta kello 16:00. Matkakeskuksessa oli juna-aikataulut näytöllä, mutta bussiaikatuluja ei ollut missään. Menimme kahvilaan ja kun näin kaksi bussikuskin näköistä henkilöä, kysyin heiltä, missä Kouvolassa on esillä bussiaikataulut? Ei missään. Varmistin pääseekö bussilla Taavettiin ennen mainittua kello neljän autoa? Ei.

Vietimme siis päivän Kouvolassa. Juolahti mieleen, mutta se sytytti turhan myöhään, että olisimme voineet liftata. Siinä olisi tullut tervetullut nuoruus mieleen.