Kaunis kesäpäivä

lauantai 8. elokuuta 2020

Terveisiä Taavetista

 8.8.2020  




Kuva on Kannuskoskelta tänään. Olemme ajaneet siitä ohi puolen tusinaa kertaa, mutta emme ole pysähtyneet. Olemme ihailleet paikkaa, mutta se on vielä hienompi, kun ajaa auton parkkiin ja nousee ajoneuvosta katsomaan rauhassa ympärilleen. 

Auto- ja autonajokulttuuri jatkuu. Eilen opin sen, että moottori sammuu punaisissa liikennevaloissa, kun pysähtyy niihin, ottaa vaihteen vapaalle ja nostaa jalan kytkimeltä. Käynnistyy, kun painaa kytkinpolkimen pohjaan ja laittaa vaihteen ykköselle.

Ajoimme tänään Kuolimon rantaan uimaan. Lähdimme puoli seitsemän aikaan aamulla, kun usvaa oli pelloilla ja notkoissa. Uimme, nautimme rannan penkillä aamiaisen, keitetyt kananmunat ja juustoleivät ja joimme hopeateetä. Auton tietokone ei ollut ohjelmoitu muistuttamaan, että teepussit kuuluu ottaa mukaan.

Palasimme Heituinlahden läpi, käännyimme sivuun hiekkatielle, joka vei Viuhkolaan ja Kannuskoskelle. Sieltä pysähdyksen jälkeen kuutostielle, Rantsilanmäestä ylös, ei auki olevia anniskeluliikkeitä ja jatkoimme tutustumaan matonpesupaikkaan. Se oli maailman suosituin paikka.

Joimme kahvit Kahvi-Pakarissa. Ajoimme kirkon kautta Taavettiin ja siellä ensin huoltoasemalle pesemään auton takalasin ja -valot.

Jäi kai mainitsematta, että autossa on viisas peruutusapu, kamera ja siinä laidat ja punainen perälauta. Edelleen auto hälyttää äänimerkillä, jos on ajamassa liian lähelle viereistä autoa tai estettä.

Marketin pihassa olo oli vähän kuin muurahaispesässä. Pikkutyttö istui asvaltilla, auton takana varjossa ja söi jäätelöä. Paikoitusalueen käyttöaste oli noin yhdeksänkymmentä prosenttia eli parkkiruutu löytyi, mutta vasta viimeiseltä riviltä. Otin eteen ruutuun. Vähän takaisin, kamerassa ei ketään ja ruudun sisään. Auto piippasi, kun oli aika pysähtyä.

Aioimme mennä kauppaostoksille, mutta lukitussäätimen painallus ei vaikuttanut autoon. Ei valon vilkahduksia. Peilit eivät menneet ujosti pinnan myötäisesti. Painoin uudestaan. Ei reaktiota. Kokeilin ovia – auki olivat.

Istuin kuskin paikalle. Kokeilin käynnistää auton. Kojelaudan näytölle tuli teksti, että auton avaimet eivät ole niille kuuluvalla paikalla. Kokeilin tätä aika monta kertaa ja mietin missä on avainten paikka. Helena ymmärsi, että hansikaslokerossa on ohjekirja. Aivan, auton valitan -ilmoituksessa mainittiin, että lue ohjekirja.

Säätimen patteri oli lopussa. Sen merkkivalo ei syttynyt, kun painoin näppäimiä. Sain säätimen auki ja sieniveitsen kärjellä irrotettua patterin lokerostaan. Menin ärrälle kysymään samanlaista tilalle, ei ollut, mutta onneksi oli atk-huolto. Se oli kiinni, mutta onneksi naapurissa toimi kukkakauppa, jonka myyjän kanssa haimme atk: puolelta oikean patterin. Kaksi euroa viisikymmentä senttiä. Palasin autolle, kasasin säätimen, annoin avaimien levätä keskikonsolissa, painoin kytkimen pohjaan, vaihteen vapaalle, toisen jalan jarrulle ja sytytin enginen. Se kävi. Se toimi. Pienestä oli kiinni.9.8.2020

9.8.2020

Aamupäivän ajelua. Lastasimme maton hienon vuokra-automme peräkonttiin, ämpärin, jossa oli mäntysuopapaketti ja juuriharja. Uimavehkeet yhteen kassiin ja se muu tarpeellinen sälä, kännykät, rahalompsa tai oikeastaan kortti, muistiinpanovälineet, nessuja, juomapullo, tarpeistoa, jota ihminen raahaa mukanaan, tavallisesti selkärepussa, mutta autokulttuurissa autonovien lokeroissa ja keskikonsolin säilytystilassa.

Ajoimme jyrkänteen alas Pärsäniemen matonpesupaikalle, parkkilaanille, joka pesupaikka sai kaikki hymiöt matonpesuekspertiltä. Maisemat ja Kivijärvi myös. Täällä me uimme yhtenä kesänä kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Otimme kuvia.



Rymistellen ylös mäkirintaa ja Itsenäisyydentietä Jurvalaan, uimaan kuikkien kanssa, kolme lintua, kahville Kahvi-Pakarin terassille ja ajastaan paikalliseen kauppaan. Haimme maton, palasimme Taavettiin ja alamme valmistautua huomiseen Helsingin matkaan. Olemme sopineet päivälle neljä tapaamista. Sarjatapaamisia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti