Kaunis kesäpäivä

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Terveisiä Taavetista

 20.9.2020  




Nolla astetta talon mittarissa. Se näkyy säätimessä, joka on eteisessämme ja josta näkee sisälämpötilan koko ajan ja ulkolämpötilan, kun painaa sitä painiketta. Mittari on alhaalla ulkona, mötikkä, joka on johdon päässä talon pohjoispuolen sivulla, teknisen tilan ulkopuolella. Aioimme pyöräillä metsään, mutta keitin sen sijaan teetä ja katoin aamiaisen meille keittiön pöydälle. Sunnuntai.

Jatkan Infinite Jestin tunnelmissa. Luin sitä melkein kaksi kuukautta. Toisina päivinä luin vain muutaman sivun ja toisina kolmekymmentä ja neljäkymmentä sivua. Välillä käytin enemmän sanakirjaa ja sitten pääsin taas pitkät rupeamat ilman tätä apua. Yhden muun kirjan luin ohessa, Coletten Cherin loppu -romaanin, mutta muuten olin siinä todellisuudessa, joka on Infinite Jestiä.  


Kohdittain olin lukiessani Taavetin keskustassa torin, Kanuunan ja pankkitalon kolmiossa ja toisin ajoin Savitaipaleentieltä Kuutostielle vievässä ajoluiskassa, sen sivussa epämääräisesti ja Puukylän raitilla. Kun yksi kirjan henkilöitä, Gatley virui sairaalan petissä, tietystä vaiheesta alkaen kirjan loppuun asti, sijoitin miehen Vintturimäentielle, lähelle kirkolle vievää liittymää ja sillalle, joka ylittää valtaväylän. Sänky voi olla merkillisessä paikassa. Samaan aikaan sillalla tiellä ja sairaalahuoneessa sisällä.

Sitä piti sanoa, että olen yhä niissä tunnelmissa. Tuntuu kuin olisin saanut jonkin pitkän kirjoitusrupeaman valmiiksi ja olo on yhtä aikaa hyvä loppuunsaatetun työn jäljiltä ja samalla tyhjä ja orpo. En lukenut Jestiä urakalla, en urakoi kirjoja, elän niissä, luen niitä uudestaan, palaan niihin, mutta silti tulee seurattua paljonko olen lukenut ja kuinka paljon on lukematta? Ja kun viimeiset sivut ovat käsillä, alkaa jarrutella ja tehdä eroa.


21.9.2020

Meille tuli asiaa Lappeenrantaan. Helena tarvitsi akryylivärejä ja tusseja ja minä talvilenkkarit. Taavetin torilla on ollut kenkämyyntiä kyllä, mutta värien ja tussien takia piti reissata isoon kaupunkiin. Kesän kynnyksellä muutimme pois sieltä ja kävimme tässä välissä kerran piipahtamassa, mutta nyt teimme oikean ostosreissun. Sellaista odottelua se on, kun aukioloajat eivät suosi aamuvirkkuja. Kauppoja on riittävästi, mutta ne ovat pimeinä ja ovet kiinni.

Matkajännityksen takia kai heräsin yöllä vähän ennen neljää. Unessa tai unihoureessa kirjoitin uutta tarinaa ja kirjoitin sitä lopulta silmät kiinni pimeässä siihen asti, kunnes kello soi kolme minuuttia yli viisi. Sattumalta tullut sellainen aika vanhanaikaiseen herätyskelloon. Ajattelin siinä ohessa Norman Maileria, joka kirjoittaa Yön armeijat -kirjassa – hän kertoo, ei minästä, vaan Norman Mailerista – että Norman Mailer saa keskimäärin kerran viikossa mahtavan kirjaidean ja kulkee jonkin aikaa se mielessään. Mailer lisää, että hän jättää tulevien polvien ratkaistavaksi kummat hänen tekstinsä ovat parempia, ne, jotka hän on kirjoittanut mielessään vai ne toiset?


22.9.2020

Luen Norman Maileria David Foster Wallacen jälkeen. Ajattelen, että kumpikin näistä tiesi toisensa. Nuorempi kirjailija oli selvillä edeltäjästään amerikkalaisessa kirjallisuustraditiossa ja vanhemman täytyi tietää nuoren lahjakkaan tarinanpunojan. Täytyy selvittää näitäkin seikkoja. Kun alkaa selvittämään jotain asiaa, yksityiskohtaa, huomaa, että selvitettävää siunaantuu hetki hetkeltä lisää ja lisää. Asia alkaa paisua. Siihen liittyy kaikenlaista.

Kirjoitin tässä muutama päivä sitten Kaunis kesäpäivä -blogin Terveisiä Taavetista -päiväkirjaosiossa Marko Tapiosta, hänen novellikirjastaan Se kesä on mennyt. Saarijärven Tappereita, veljekset Marko, Harri ja Kain, kaikki lahjakkaita. Kirjastossa katselin tässä niinikään eräänä toisena päivänä hyllyä, jossa on rivi Paasilinnan kirjoja, Arto, Reino ja Erno. Mihin järjestykseen näitä laittaisi. Toinen lahjakas veljessarja, Petsamon pojat.

Hetkinen. Paasilinnan veljeksiä on neljä. Mauri Paasilinna on kirjailija. Hänen kolme veljeään ovat myös kirjailijoita ja osin toimittajia ja Reino lisäksi poliitikko. Tappereita on myös neljä. Yrjö Tapper jäi mainitsematta. Hän oli lavastaja, Kain kuvanveistäjä ja Harri kirjailija ja sitä ennen opettaja. Marko Tapio, kirjailija. Kustantajan vaatimuksesta hän muutti sukunimensä, käsittääkseni suomalaisemmaksi.  



23.9.2020

Norman Mailer on etsinyt kirjassaan Yön armeijat, mikä olisi paras tapa kuvata tapahtumia vuoden 1967 mielenosoitusmarssilla Pentagoniin ja jossa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt vastustivat Vietnamin sotaa ja vaativat USA:ta vetämään joukkonsa pois sieltä. Mailer oli itse mukana. Hän kirjoitti kaksiosaisen kirjan, ensin pitemmän historiallisen romaanin ja sen jälkeen romaanimaisen historian. Lisäksi hän kirjoitti itsestään kolmannessa persoonassa.

Eli ensin kirjassa on romaanin verran Norman Mailer -nimisen kirjailijan kokemuksia ja tuntoja alkaen siitä, kun hänelle soitetaan, pyydetään ja taivutetaan osallistumaan tähän marssiin. Sen jälkeen on nämä päivät, jotka sisälsivät marssiin valmistautumisen ja itse mielenosoitusmarssin ja sitä seuranneen pidätyksen kansalaistottelemattomuudesta, vajaan kahden vuorokauden vankilaolon ja pikaoikeudenkäynnin.

Toinen osa kirjaa kertoi marssin järjestäjistä, taustatyöstä ja itse marssin ajalta huomio kohdistui tekstissä siihen, mitä tapahtui suuressa mittakaavassa ja mitä tärkeää tapahtui ja miten marssi ja mielenosoitus sujui Pentagonin edustalla siinä vaiheessa, kun kirjailija Norman Mailer oli häkissä muiden ensimmäisinä pidätettyjen kanssa. Tässä jälkimmäisessä osassa oli lopussa lainauksia silminnäkijöiden kuvauksista. Kun pimeä laskeutui maille, paikalle tuotiin erikoisjoukkoja, jotka löivät mielenosoittajien joukot hajalle. Nämä erikoisjoukot kohdistivat iskunsa heikompiin, mikä on käsittääkseni sodankäynnin laki. Mielenosoittajat istuivat ketjussa eli pitivät toisiaan käsistä kiinni ja kieltäytyivät lähtemään ja peräytymään ja silloin järjestäytyneet erikoisjoukot hakivat tekosyyn päästä lyömään raskain, ruhjovin kiväärinperin naisia käsivarsiin saadakseen ketjun katkeamaan ja tulos oli toivottu. Ei kuitenkaan mielenosoittajien eikä pahoinpidellyiksi joutuneiden kannalta.

Norman Mailer kirjoittaessaan Norman Mailerista ja vankilakokemuksestaan, joka ei ollut hänen ensimmäisensä, hän saattoi tuoda tietoon sen kerran, kun hän pahoinpiteli toisen vaimonsa, joutui pidätetyksi ja olemaan sellissä seitsemäntoista vuorokautta ja josta hänet vapautettiin oikeudenkäynnin ajaksi ja josta hän sai tuomiona kaksi vuotta ehdollista. Tämä herättää suuttumusta varsinkin naisissa. Mailer on out. Kontrastina olivat järjestyksenpitäjät, jotka hajottivat mielenosoituksen, johon oli lupa ja jossa mielenosoittajat olivat luvallisella alueella, sovittuna ajankohtana ja olivat aseettomia. Arvostetut ja kunnioitetut ja kehutut erikoisjoukkojen kiväärein ja patukoin aseistautuneet raavaat miehet, siis Norman Mailerin mieskollegat, pieksivät naisia, mutta se taisi olla eri juttu.  






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti