Olen ottanut kännykällä valokuvia viime aikoina joka päivä ja kaikista kohteista, jotka ovat kaivanneet sitä. Olen päässyt kokonaan eroon takaraivossa piileksineestä nuukailijasta, joka kontrolloi kuvien ottoa siihen aikaan, kun kamerassa valotettiin filmiä ruutu kerrallaan ja joka laskija oli pitänyt pintansa myös digiaikana. Haimme vesiohenteista lakkaa rautakaupasta, sellainen ylellisyys on Taavetissa, saimme sävytettyä lakan petsin ruskeaksi ja Helena lakkasi parvekkeella yli satavuotiaan keittiönpöytämme, jossa on kätevä säilytyslaatikko pöydän alla pitkällä sivulla. Kirjastosta tuli viesti noudettavasta varauksesta ja teimme iltapäiväkävelylenkin joutomaan kautta mennen tullen. Kirja oli Anna-Liisa Haavikon Kaari. Helena luki sitä myöhään yöhön ja taitaa lukea sen tänään loppuun. Kuulen häneltä pääosan ja tärkeimmän. Näimme Kaari Utrion Helsingin kirjamessuilla kaksi vuotta sitten. Niillä kekkereillä näkee julkimoita vai pitääkö sanoa näki? Aurinko paistaa. Kello tulee kuusi ja lähdemme pian polkemaan pyörillä rannalle aamu-uinnille. Matkalla kohtaamme koirien ulkoiluttajia, töihinmenijöitä ja huoltomiehiä aamuaskareissaan. Google tiedotti, että tänään alkaa em-jalkapallo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti