Miten runoutta, runoja pitäisi lukea? Miten lukea lyhyitä runoja, miten pitkiä? Eilen luin Allen Ginsbergin kattavasta Collected Poems -elämäntyörunokokoelmasta kaksi pitkää runoa. Luin ensin ensimmäisen niistä rauhallisesti läpi ja aloitin sen uudestaan ja luin vielä rauhallisemmin ja verkkaisemmin. Ensimmäisellä lukukerralla katsoin yhden englanninkielisen sanan, toisella en ollenkaan. Tämän jälkeen tartuin seuraavaan lukukirjaani, joka löytyi omasta kirjahyllystä: Ernest Hemingwayn Farväl till vapnen. Upposin ensimmäisen maailmansodan aikoihin, ambulanssijoukkoihin Italian Itävallan läheiselle rajalle. Siis Italiassa oli kuningas tai oli siihen aikaan tai siihen maailmansotaan asti. Onko näin? Italia ja Itävalta sotivat toisiaan vastaan. Hemingwayn teksti on erinomaista, parempaa kuin muistin ja romaaniin rakennetut keskustelut olivat myös hienoja ja eläviä. Huomasin ensimmäisen kerran, ensimmäisen kerran kunnolla, että Farväl till vapnen on tullut julki originaalina 1929. Sartren aikalaisia. Palasin Ginsbergin runoihin. Seuraava runo oli vain kolme sivua. Luin sen läpi kertaalleen ja luettuani aloitin uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti