Leena Krohnin Mitä en koskaan oppinut on oppinutta esseismiä valikoiduin sanoin. Saimme sen lainaan kirjastosta ja tartuin siihen kesken Simonin Vinden -teoksen. Kolmaskymmenesneljäs tänä vuonna lukemani kirja. Talvella vai oliko se toissa talvena katsoimme televisiosta sarjaa, jossa esiteltiin suomalaisia kirjailijoita. Osan, jossa Krohn näkyi ja kuului, katsoimme useamman kerran. Olimme hänen matkassaan myös kesämökin kasvihuoneessa, joka on olennaisena mukana Mitä en koskaan oppinut -esseekirjassa ja samoin olivat tuttua jo näkemästämme dokumentista Krohnin kertomat muistumat lapsuudesta ja kouluajoista. Nyt samat asiat olivat luettavina tekstinä. Toisto ei haittaa. Lukuelämys oli vaikuttava, maailmaa hahmottava, kirjallinen ja armoton. Leena Krohn veti verhon pois peiteltyjen ja salattujen asioiden edestä, näytti yhteiskunnan ja maailmamme kipupisteet. Eilen vietimme Bloomin päivää juomalla Guinnessit James Joycen mielikuvitushahmon kunniaksi. Näitä virtuaalihahmoja on, Sherlock Holmes, Neiti Marple, Poirot, Maigret, Raskolnikov, Anna Karenina, Rokka, Sinuhe, kuolemattomia. Eilen Suomi ja Venäjä kohtasivat jalkapallon em-turnauksessa ja Suomi koki nolla yksi tappion. Suomen joukkue pelasi hyvin ja pystyi luomaan monta hyökkäystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti