Terveisiä rannalta. Taavetin torille on valmistumassa uusi hirsikoju, vaihteeksi järeämmästä puutavarasta. Työn ääniä, vasaran pauketta ja sirkkelin ujellusta. Variksen raato lojui eilen Vallitien asvaltilla, kun palasimme kaupalta. Pysähdyin ottamaan kuvan ja varis raakkui minulle jostain läheisestä puusta. Se ei ollut hyväksynyt vielä toverinsa kuolemaa. Sartre voisi kommentoida jotain. Luin eilen loppuun Sartren Äcklet -teoksen. Se on kolmaskymmenestoinen tänä vuonna lukemani kirja. Veikeä tutkielma olemassaolosta ja ihmisen mitättömyydestä. Minää inhottaa. Kirjan loppupuolella minä-henkilö käy tapaamassa Pariisissa entistä elämänkumppaniaan, josta on ollut erossa neljä vuotta. Nainen on moderni ihminen, joka matkustelee ja elää niin sanotusti yksin itselleen. Hän halusi vain nähdä vanhan ystävänsä, mutta ei mielinyt lämmittää suhdetta uudelleen. Minä norkoilee juna-asemalla nähdäkseen naisen vielä ennen kuin tämä lähtee eteenpäin elättäjänsä kanssa kanaalin toiselle puolelle. Nainen katsoo miestä junan ikkunasta, rekisteröi tämän, katsoo suoraan ja kaihtelematta, mutta ei vilkuta eikä hymyile. Sartren jälkeen katsoimme illalla jalkapalloa televisiosta ja välillä pistäydyimme parvekkeella. Emo antoi vasta pesästä lähteneille puluille lento-opastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti