Pieni kyy oli kuollut tielle ja sammakko rusentunut. Luin Claude Simonin kirjan Vinden, kolmaskymmenenskuudes kirja tänä vuonna ja toissapäivänä Juha Mannerkorven Päivänsinet, kolmaskymmenesseitsemäs. Olen pitänyt ja luullut Juha Mannerkorven olevan pelkkä runoilija. Puhdas runoilija. Hataraa, ohutta kulttuuritietoutta. Runoilija, kääntäjä, kuunnelman- ja näytelmäntekijä, proosaa, yhtenä Päivänsinet. Se on köynnöskasvi, jonka kukat kestävät yhden päivän. Juha Mannerkorpi pitää päiväkirjaa päivänsinistä. Hän on vaikeasti sairas ja viettää päivänsä sisällä. Hän on kieltäytynyt lääkärin suosittelemasta leikkauksesta ja tekee kuolemaa. Luin tekstiä kuolemankirjana. Claude Simonilta olen lukenut aiemmin romaanit Ruoho, Flanderin tie, Georgica ja Loistohotelli. Ruoho on suurin suosikkini. Olen lukenut sen kolme tai neljä kertaa. Vinden on samaa Simonin koukertelevaa tyyliä, jossa juoni hämärtyy ja on hämärä, huomio kaikessa muussa tärkeämmässä. Pidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti