Henry Millerin Kravun kääntöpiiristä jäi sanomatta muun muassa, että koin nyt sen jonkinmoisena epäkirjana. Ymmärrän siitä, etä kirjailija tahtoi uudistaa kirjallista ilmaisua ja vapauttaa sen rajoittavista säännöistä ja julistaa, että kaikesta voi kirjoittaa, kunhan ohjenuorana on rehellisyys ja aitous. Ylevää. Luulen, että Millerin julistus on vaikuttanut ja saanut seuraajia ja näitä myös Suomessa. Kravun kääntöpiiri on tullut julki 1934, ennen Toista maailmansotaa ja kirjan maisema on vielä vanhempaa. Suomalainen käännös, joka on Pentti Saarikosken, on kuusikymmentälukua ja joka aika on myös historiaa. Henry Millerin tuotanto on sellaista, joka joutui pannaan kaikkialla ja kauaksi aikaa. Samoin oli pannassa myös James Joycen Odysseus, josta suomalaiset saavat nauttia nykyisin kahtena eri käännöksenä. Kirjailijat kokevat kovia ja samoin heidän taiteensa. Fedor Dostojevski vietiin peräti teloitusjonoon ja armahdettiin vasta viime hetkellä. Saiko se hänet kirjoittamaan niin vimmaisesti? Luin Rikos ja rangaistus -romaania eilen eteenpäin ääneen. Rikos tapahtui ja nyt Raskolnikov elää sen jälkeisessä ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti