Eilen siirtyivät sienikorit talvikäyttöön, korkean lasivitriinin päälle, joka vitriini on lankakomero ja koreihin tuli myös lankoja muovipusseissa. Kuljemme nykyisin metsässä niin, että taskussa on varalta muovipussi, mutta emme kerää mitään. Salpausselän hiekkaisella harjanteella, nummella, ei tapaa suppilovahveroita, joten sienilöydöt ovat pelkkiä maatuvia, mätäneviä itiöemiä. Valokuvaamme metsän syksyn värejä, kun luonto valmistautuu talveen. Helenalla on kamera kännykän lisäksi ja minä tyydyn ottamaan kuvan omalla kännykälläni, jos jokin kohde tai kuvakulma tai piirre maisemakokonaisuudessa vaatii sitä. Pääsemme aamuisin liikkeelle vasta puolen kahdeksan maissa. Vasta silloin metsässä on riittävän valoisaa. Kohtaamme siellä pururadalla ja hyvin tallatuilla poluilla muitakin kulkijoita ja läheltä kuuluu ja näkyy välillä kuutostien liikenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti