Aino Huilajan Pakumatkalla oli viideskymmeneskahdeksas tänä vuonna lukemani kirja. Tyypillinen matka- ja muistelukirja. Siinä oli maikkarin uutishuoneen makua, tietoista pyrkimystä dramatisoida ja muokata draamaa ja kuinka ollakaan yksi pandemia tuli mukaan apuun ja loi vahvanvärisen uhkaavan, ukkosta ennakoivan taustan. Lainasimme kirjan kirjastosta viikko sitten. Pakumatkalla -nimi oli siinä päätekijänä. Me muistelemme Helenan kanssa melkein joka maanantai sitä toukokuun lopun maanantaita viime vuonna, kun muutimme kahden kesken kaksi pakukuormallista astioita, tauluja ja pikkusälää Lappeenrannan Sammonlahdesta Luumäen Taavetin keskustaan kerrostaloon. Isompi muutto oli vuorossa kolme päivää myöhemmin, mutta maanantai oli se pakumuutto. Muuten Luumäen kirjastossa, Taavetissa on näyttelyssä esillä vitriinipylväissä pieniä pronssihevospatsaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti