Hyvää Aleksis Kiven päivää. Toissapäivänä, perjantaina luin päivän aikana kolmea eri kirjailijaa, Henry Milleriä, Fedor Dostojevskia ja Kalle Päätaloa. Henry Millerin Kravun kääntöpiiri on viideskymmenesyhdeksäs tänä vuonna lukemani kirja. Olen lukenut sen kerran aikaisemmin, nuoruudessani viisikymmentä vuotta sitten. Vaikutuin silloin niin paljon, että luin vähin erin Milleriltä Kauriin kääntöpiirin ja Ruusuisen ristiinnaulitsemisen eli Sexuksen, Plexuksen ja Nexuksen. Kravun kääntöpiiri oli sen saman naapurin kirjahyllyssä, josta löysin pääsyn myös Kalle Päätalon kirjalliseen maailmaan. Naapurin hyllyssä oleva Kravun kääntöpiiri -teos oli ulkoasultaan, kanneltaan ja kansitaiteeltaan samanlainen, kuusikymmentälukulainen kirja kuin Luumäen pääkirjastosta lainaamani. Takakannen taskussa on tässä lainakirjassa, ei eräpäiväkortti, vaan mikä tämän nimi onkaan, jossa näkyy alekkain lainauskortin numero? Historialliset ajat kurkottavat meihin sieltä kaukaa muinaisuudesta. Millerin Kravun kääntöpiiri oli edelleen hyvä. Se teki vaikutuksen. Syksyn ensimmäiseksi kirjaksi, jonka luen ääneen, Helenan tehdessä käsitöitä kuunnellessaan, valikoin ja ehdotin Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Jälleen. Ensimmäiset noin kaksikymmentä sivua olivat erinomaisia. Kalle Päätalolta otin lukukirjaksi Pato murtuu -teoksen, jota on suositeltu minulle. Helena on lukemassa sitä ja päässyt jonnekin viidennensadan sivun paikkeille ja minä aloitin sen siis toissapäivänä, iltaviimeiseksi ja pidin ensimmäisistä sivuista. Onkohan nyt liikkeellä vain hyviä kirjailijoita, kun en sano mitään poikkipuolista kenestäkään?
 |
| Luumäen pääkirjasto tempaa: Poistokirjoja vuoden loppuun. Saa hakea. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti