Eilisiltana satoi ja oli pilvistä, mutta lämpötila laski silti yön tunteina pakkasen puolelle. Talon mittari näytti aamulla puoltatoista astetta pakkasta. Eilen aamupäivällä etenin Me puhallamme kynttilöitä -käsikirjoituksessa, sen kriittisessä tarkastelussa, sivulle neljäkymmentäkuusi. Iltapäivällä luin ääneen antoisaa Rikos ja rangaistus -romaania. Tällä lukukerralla on tullut mieleen muun muassa, että kaikki televisiokanavien monet draamasarjat ovat velkaa Dostojevskille. Rikos ja rangaistuksen jokaisen kappalejakson lopussa on nousu tai pysähdys, mikä onkaan, joku tuntematon tai nimeltä mainitsematon avaa oven ja tulee huoneeseen, kaikki vaikenevat ja jäävät katsomaan ymmällään ja sen jälkeen luku päättyy. Tietenkään tämä tarkoituksellinen tyyli ei ole yksin Dostojevskin harjoittamaa. Toinen huomio: Rikos ja rangaistus -draamassa keuhkotautiin kuoleva nainen yskii alinomaa, yskii verta nenäliinaansa ja näyttää sitä vierustoverilleen. Miltä se tuntuu nykymaailman ajassa? Luin eilen myös Kalle Päätalon Pato murtuu -teosta. Aihe on muuttunut sellaiseksi, että tekee mieli sanoa soimaavasti: Kalle, Kalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti