Pakkasaamu. Kolme astetta miinusta. Viiden aikaan aamulla näkyivät tähdet. Toissapäivänä sain valmiiksi toisen kirjoituskerran uudesta Me puhallamme kynttilöitä -käsikirjoituksesta. Eilen luin sen läpi ja korjailin samalla lyöntivirheitä ja muutaman kohdan. Me puhallamme kynttilöitä -käsikirjoituksen ensimmäinen versio lähti liikkeelle noin neljä vuotta sitten. Olin tyytyväinen siihen silloin, kun sain sen valmiiksi. Se ei ollut kuitenkaan niin hyvä, että kustantamot olisivat innostuneet. Otin tekstin uudelleen esiin vuosi sitten, luin sen, en ollut enää niin varauksettoman tyytyväinen siihen, joten muokkasin tekstiä kevyesti ja laitoin julki Kaunis kesäpäivä -blogiin. Tänä vuonna syyskuun alussa, kuusi viikkoa sitten, tartuin taas Me puhallamme kynttilöitä -fiktioon. Pidän sen nimestä ja olen mielissäni tarinasta. Se ei anna minulle rauhaa. Aloin nyt ensimmäisellä kirjoituskerralla järjestellä sitä, hakea tekstiin kronologista ryhtiä. Siirtelin kokonaisia kappaleita ja monien sivujen pituisia tekstiosia oikeille kohdille. Tein kolme viikkoa töitä käsikirjoituksen parissa. Luin aikaansaannokseni. Totesin, että se vaatii kirjoittamaan tekstin läpi. Otin uuden kopion ja aloin taas töihin, jatkoin sitä, tein poistoja, mutta huomattavasti enemmän lisäyksiä. Eilen luin tekstin tuoreeltaan alusta loppuun ja päätin, että tässä on lisäajan paikka, teen välillä jotain muuta ja palaan sen jälkeen lukuhommiin. Ehkä käsikirjoitus on valmis? Ehkä se on melkein valmis ja vaatii vain parantamaan joitain kohtia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti