Eilen aamuseitsemältä leijaili usvaa Taavetin keskustassa. Muuttoseuranta jatkuu: Postin kuljetus oli perillä eilen aamulla ennen yhdeksää. Peukut. Toimii. Peukkuja kaikille muillekin. Helena ehti järjestellä aamutunteina makuuhuoneen tankokaapin ja yläkaapit. Hän järjesteli jo toissapäivänä osin vaatehuonetta ja suunnitteli tekevänsä järjestelyn loppuun eilen iltapäivällä, ottaa alas hyllyiltä kaikki verhot ja viedä ne tuulettumaan parvekkeelle. Se ensin. Näin tapahtui. En saanut purkaa postin kolmea pahvikollia sitä ennen. Ne odottivat pahvisin virnein eteisen seinustalla. Minulle kävi. En tuntenut kiireen painetta. En havainnut sitä millään suunnalla. Eilen varhemmin, aamuaskareina irrotin jalat vanhasta, huonokuntoisesta sohvapöydästä ja kiikutin jalkapaketin ja pöytälevyn roskiin. Myöhemmin tein toisen reissun kuormana kaikkea nurkkiin kerääntynyttä puolikuntoista rompetta. Muutto- ja pahvilaatikkopaketit oli siihen mennessä purettu ja kokosin ensimmäisen pienen pahvilaatikon, johon tulee siis kirjoja. Tyhjensin myös vanhan peltisen pakkilaatikkoni, poistin tarpeetonta materiaalia ja järjestin sen uudestaan ja järkevämmin kuin ennen. Välillä haimme kirjastosta saapuneen varauksen, Megan Rapinoen kirjan Yksi elämä. Helenalla on muuton taukohetkinä luvussa Simone Buchholzin Revolverherz, auf Deutsch ja hän luki sen loppuun ennen kuin päivä päättyi. Se oli hänen Helsingin tuliaisensa. Minä luin eilen loppuun William Carlos Williamsin ohuen teoksen Spring and All, in English ja käytin muutamassa kohden sanakirjaa ja ymmärsin kirjan paremmin kuin ensimmäisellä lukukerralla vuosi sitten: Williams vannoo mielikuvitukseen ennen tiedettä. Hän hakee runouden ja proosan eroja, tölväisee Shakespearea ja kehuu Marianne Moorea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti