Aamuviideltä Luumäen Taavetissa oli seitsemän ja puoli astetta. Eilen tapahtui muutos säätilassa, aamupäivän helle päättyi iltapäivän ukkoskuuroon, joka viilensi ilmanalan. Lauantain bundesliigaottelussa Dortmund vastaan Bayer Leverkusen suomalaisvahti Lukas Hradesky sai pelin viime minuuteilla suoran punaisen kortin otettuaan pallon käsiinsä rangaistualueen rajan ulkopuolella. Vahti oli itse rajan sisäpuolella, mutta pallo oli vielä ulkona, kun Hradesky koppasi sen. Jos ymmärrän oikein, tästä suorasta punaisesta on se seuraus, että Leverkusenin ykkösmaalivahti on poissa kahdesta seuraavasta bundesliigan kamppailusta. Helena luki eilen loppuun David Foster Wallacen kirjan The Pale King. Hän nautti lukemastaan. Sisko Istanmäen Niin paljon parempi mies on Helenalla lopuillaan. Toissapäivänä minä ruodin illalla saunan löylyissä Umberto Econ Foucaultin heiluria. Siinä oli silloin sellainen jakso, että odotin kirjailijan pääsevän viimein ripeämmin eteenpäin, mutta toive oli turha. Ne sivut, jotka luin eilen olivat taas lähinnä hämmentämistä ja lisää yksityiskohtia. Jotain rajaa. Ei ensyklopediaa. Kirjaa on lukematta reilu sata sivua ja alussa annettu puolittainen lupaus, että lukija pääsisi kurkistamaan piilosta jonkinmoista salaista keskiyön messua, se lupaus on yhä lunastamatta ja mietin epäuskoisena, miten Eco kuittaa tai ohittaa asian? Pidän edelleen Econ tekstistä sinänsä, mutta siinä on minusta sellainen perusvika, että asia esitetään takautuvasti. Eli alussa on täkynä kerrottu osin, miten tässä käy ja sitten palataan takaisin hetkeen, jona hommat alkoivat mennä pieleen ja keritään sitä lankaa takaisinpäin finaalia kohti. Näissä mietteissä vietimme aamun raikkaimman tunnin mustikoita poimimassa. Metsän terveiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti