Muuton ohessa huomaa sentään aina jotain myös ulkopuolisesta maailmasta: Tänään, sunnuntaiaamuna puut ovat kietoutuneet usvaan Luumäen Taavetissa. Lämpötila on kymmenen astetta. Taiteen maailmasta -blogista luin Puolan tuhonneen seuraavan, venäläisvallan pystyttämän sotamuistomerkin. Käsittääkseni samalla tuhotaan tahallaan taidetta. Sama ilmiö pöyristytti, kun talebanin sissit tai vastaavat räjäyttivät taivaan tuuliin ikiaikaisia muinaismuistomonumentteja ja kun natsit tekivät kirjarovioita ja poistivat huonoa ja väärää taidetta. Sitä silloin ja sama tapahtuu nyt. Onneksi muutossa ei tarvitse käyttää tuhovoimaa, vaan askarrella ja näperrellä. Muuttoon kuuluu kaikkia erilaisia asioita ja jopa aarteita, jotka on pakattava mukaan kimpsuihin. Mitä mahtaisi Stephen King tuumia, kun hänen kirjansa mittaavat aikaa pysähtyneen kellon ympärillä? Eilen lauantaina kannoin kaupalta kaksi banaanilaatikkoa lisää. Niitä on tähän mennessä täynnä kahdeksan. Seitsemän muuttolaatikkoa on pakattu, kuusi keskikokoista pahvilaatikkoa ja kaikki kaksikymmentäviisi tilaamaamme ja hakkimaamme pienempää pahvilaatikkoa. Olohuoneessamme ja keittiössämme on pahvilaatikkorintuukset kummassakin. Olemme myös poistaneet tavaroita. Niitä on viety kierrätykseen työllisyysyksikön kirpparille, keräyslaatikoihin, mutta huonokuntoisia vaatteita on laitettu roskiin ja lasitavaraa lasinkeräysastioihin. Näiden puuhien ohessa Helena lukee, parhaillaan LeCarren kirjaa Värisuora. Hän luki Tolstoin Kasakat, piti siitä ja sen jälkeen Mauri Sariolan salapoliisiromaanin Laukausten hinta, jossa näkyi silloinen aikakausi. Minä pidän näitä eri päiväkirjojani eli kirjoitan, suollan sanoja, omaa, yksityistä päiväkirjaa läppärillä, Kaunis kesäpäivä -blogin postauksia ja kolmantena täytän kaunokirjoituksella lyijykynällä vihkoja, jotka päätyvät merkkipäivälahjoina Helenalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti