Elokuun aamu valkenee sumuisena ja kasteisena. Odotettavissa sädehtivä päivä. Iltapäivään mennessä heinäsirkat alkavat taas tanssinsa niityillä ja tienojissa ja sudenkorennot partioivat niiden yllä. Tuuli liekuttaa nääntyneitä perhosia tien tomussa. Helena lukee edelleen Johanna Ruohosen kirjaa Naisten laji. Kuulen siitä sivukommentteja ja parhaita katkelmia. Sisko Istanmäen Yöntähti on hänellä vielä kesken. Samoin minulla Afred Döblinin Berlin Alexanderplatz. Muistan nyt lukeneeni arvosteluja tästä Döblinin kirjasta, jotain poliittista. Se ei vaikuta lukukokemukseeni. Samoin kuin esimerkiksi Celinen sanataide, kun luen hänen kirjojaan, luen niitä romaaneina ja kirjallisuutena, en minään manifestina. En jaottele kirjailijoita etukäteen eri poliittisiin lahkoihin. Politiikalla on sijansa, uskon, mutta sillä ei pitäisi olla mitään tekoa sen paremmin kulttuurissa kuin urheilukulttuurissakaan. Miten politiikka liittyy syöksylaskuun, formuloihin tai jääkiekkoon ja jalkapalloon? En tunnista tätä yhteyttä. Jos Hemingwayn teksti toimii, en hae kirjailijaa mielipiteineen ja perhekriiseineen tekstin takaa. On vain taideteos. Hyvä taideteos ei ole steriili, mauton eikä hajuton. Mietin mitä kaikkea virkistävää ja eloisaa Berlin Alexanderplatzista pitäisi karsia ja stilisoida pois, jos ei kestä eikä siedä tekstin hajanaisuutta ja vapaata mielikuvituksen lentoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti