Aamulla heräsin viisi minuuttia ennen kellonsoittoa. Taivaalla oli nousevan auringon valossa Magritten pilviä. Luulin näin. Kun löysin netistä Magritten kuvia, totesin, että muistin jotain toista taidemaalaria. Kannolla naapuririvitalon pihassa oli kirkkaankeltainen paranvoi, limasieni. Kuvasimme sitä, kun palasimme mustikasta. Luumäen Taavetissa on valokuitukaapelinveto menossa ja tienvierustoilla on kaivantoja ja peitettyjä kaivantoja. Siinä missä oli eilen vielä kissankelloja Patteritiellä, oli nyt kaivinkoneen kauhan silaama paljas hiekka. Helena lukee yhä Wallacen Pale Kingiä ja sängyssä illalla ennen nukahtamista Kari Aronpuron Aperitiff – avoin kaupunki -kollaasiromaania. Minä olen puolivälissä Umberto Econ Foucaultin heiluria. Okkultismia, magiaa ja temppeliherroja. Eilen illalla katsoimme Jack Reacheria. Tom Cruise sopii minusta siihen osaan. Huvittaa filmin tarina eli sama juonikehikko, jossa korkea-arvoinen sotilashenkilö – tässä tapauksessa – joutuu omiensa tutkittavaksi, syytetyksi ja armoille. Huvittavaa myös, että toistuvasti aiheena on viranomaisten ja niin sanottujen arvohenkilöiden tekemät konnuudet ja rikokset. Se on niin klisee, ettei kukaan ota sitä tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti