Eilen illalla näimme parvekkeelta rusakon, siilin ja lepakon lentävän ohi ja taivaalla tähtien syttyvän, ensin Arcturus, sitten Capella ja idän puolelta nousi taivaanrannan yläpuolelle Mars-planeetta. Kävimme pihalla katsomassa kesäkolmiota, Vega, Deneb ja Altair. Yksi kustantaja viestitti ”Ei” käsikirjoitukselle Et tiedä minne olet menossa. Se oli matkalla neljä kuukautta, kuudes hylky tähän mennessä ja muutama on vielä vaiheessa. Helena lukee Wallacen Pale Kingiä ja hän otti sänkylukemistoksi tutun Kari Aronpuron kollaasiromaanin, proosarunoelman Aperitiff-avoin kaupunki. Minulla on luvussa Umberto Econ Foucaultin heiluri. Olen lukenut siitä kolmanneksen. On jäänyt mainitsematta Tytti Parraksen Jojosta se seikka, että en pitänyt kirjan kansikuvasta. Se oli Kosti Antikaisen käsialaa, kenties ensimmäinen Antikaisen kansi, joka ei miellyttänyt. Tänään keskiviikkoaamuna viideltä Luumäen Taavetissa oli kahdeksan astetta. Teemme lähtöä mustikkametsään kahden välipäivän jälkeen. Aamukasteisessa metsässä kimmelsivät nousevan auringon säteissä hämähäkinverkot. Paltessamme marjat korissa kotia kohti haukka lensi matalalta rivitalojen yli. Räkättirastaat piirittivät sitä ja haukka levähti hetken koivun oksistossa ja jatkoi kuutostien suuntaan. Oletan sen olleen kanahaukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti