Eilen iltamyöhällä oli jälleen pilvetöntä Luumäen Taavetissa, kun etsimme elokuvan jälkeen pimenevältä taivaalta ensimmäisten tähtien pilkahduksia. Arcturus erottui ensimmäisenä ja sitten Capella. Mars-planeetta irtaantui myöhemmin isompana valopisteenä taivaanrannasta. Kaksi siiliä ja rusakko, joka loikki puitten keskelle mopoa pakoon ja toisella suunnalla puoli tuntia myöhemmin toinen rusakko, joka saattoi olla myös kissa. Se tuli Vallitietä pitkin, aivan tien laidassa ja kääntyi polulle, joka vei meidän talon toiselle puolelle. Tänään vietimme rauhallisen aamutunnin metsässä. Etelävirtaus kantoi junien kolkkeen kilometrien päästä ja kuutostien liikenne säesti omilla hurinoillaan, mutta aina välillä kuului myös lintujen ääniä. Helena haaveilee, että pääsisi kuvaamaan töyhtötiaisen. Eilen pääsin Yli -käsikirjoituksessani sivulle 270. Tarina on lopuillaan tai ainakin tämä osa, jos kuvittelee ja hahmottelee, että jatkoa seuraa? Lukutilanne on entisellään, Helenalla on kesken Wallacen Pale King ja Kari Aronpuron Aperitiff – avoin kaupunki ja minä olen sivulla noin neljäsataa Umberto Econ Foucaultin heiluria. Siinä on vähän kaikki salaseuroista, mutta ei sentään viime vuosien osalta. Wikileaks ei esimerkiksi ollut olemassa vielä siihen aikaan, kun Eco sommitteli romaaniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti