Aamu aamulta on valoisampaa myös täällä etelässä. En erottanut tähtiä taivaalla, kun kävin puoli kuuden aikaan parvekkeella. En ollut varma edes onko taivas sees vai pilvessä. Eilen kävelimme kirjastoon mennessä vihdoin uuden reitin Niemenmäen ja Tilkanniittyjen kautta Toimelan palsta-alueen ohi Paciuksenkadun laitaan. Vanhoja mäntyjä. Ihailen niitä aina. Sain eilen käytyä läpi Gaz matkaan -käsikirjoituksen toisen osan. Lähetin sen Helenan sähköpostiin. Iltapäivällä jatkoin kymmenisen sivua käsikirjoituksen kolmatta osaa, tarkkana niiden hairahdusten varalta, jotka Helena löysi tekstistä: Väärä äänilaji. Huomasin sen heti alkukappaleessa. Poistin huudahduksen: Jee! Jippii! Korvasin sen sanalla: Hyvä. Helena teki eilen akvarelleja, virkkasi katsoen samalla televisiosarjaa ja vietti hetken myös parvekkeella, kun aurinko paistoi siihen sopivasti poppelien ohi. Hän viihtyi ulkona vain hetken, sillä ilmanala oli kolea ja tuuli viilensi lisää. Huomasin, että Helena etsi uuden lukukirjan illalla, Kari Aronpuron runokokoelman Aperitif – avoin kaupunki. Minä olen lukenut sata sivua Joel Lehtosen romaania Putkinotko. Itsenäisessä Suomessa ilmestynyt kirja. Siinä kuvataan ihmisiä ja luontoa, myös perhesuhteita, mutta ei minään henkilökohtaisena ripittäytymisenä. Teksti on valoisaa, kun esimerkiksi nykykirjailija Schulmanin teksti on puolestaan ahdistunutta. Katsoimme eilen illalla osin yhden elokuvan ja sen jälkeen jalkapalloa. Etsimme jotain lyhyttä filmiä ja luimme ilmeisesti vikaan, sillä luulimme elokuvan kestävän puolitoista tuntia, kun se kestääkin yli kolme tuntia. Vanha elokuva, joka perustuu tosiasioihin salamurhatun John F. Kennedyn uudelleenavatusta tutkimuksesta tai vastaavasta. Jatkamme sitä sopivaan aikaan. Tähän mennessä konnamaista ja kieroa. Ei herätä luottamusta. En valitsisi heikäläisiä kummisedäksi. Jalkapallo-ottelu oli hyvä, Schalke voitti Hertha Berlinin lukemin viisi kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti